sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Puutostila

Lihava alaston retronainen ikuistettuna pinssiin on muistutus helteestä ja vitamiinien/hivenaineiden puutteesta. Jäitä hatussa viilentämään päätä ja stay-upit jalkaan. Muuta ei tarvita korkokenkien lisäksi tullakseen kuvatuksi The Book'in sivulla kaivolla ja missä ikinä on kohdattu.

Aurinkoa on riittänyt energiaksi asti. Tarvitsen syödä kuitenkin Painonvartijoiden mukaan 20 pistettä oikeassa suhteessa, että otan energiaa elämiseen omista rasvavarastoista. Ne kertyivät talven aikana Burgdorferiihin tutustuessani. Se vaati kipu- ja häätölääkettä, kun millään en olisi halunnut enää muistaa niitä aikoja kesästä 1991 lähtien.

Jos aika entinen on tullut retrona takaisin, ei minulla olisi mitään vaikeutta ottaa kaapista aamupalaksi tarvitsemani piimä- ja mehuannokset. Siinä on puutostilalle alku. Ensiksi hävisi kirnupiimä, joka syntyy voin valmistuksen yhteydessä. Sitten loppui kaupanhyllyltä rypälemehu. Korvaavina tuotteina on kilometrinmittaisia hyllyjä jugurtteja ja mehuja, mehujuomia ja vaahtovettä oluena. Nautin pakolliset korvikkeet pitkin hampain. Mieliteot ovat menneet. Mieliteko on muistutus syödä sitä, mistä tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet saadaan. Energiaa tankataan nakkikioskilla nielaisemalla yksi kuuma koira parilla puraisulla. Nälkä ei mihinkään hävinnyt. Pitää nielaista toinen samanmoinen.

Olen ollut ruokarajoitteinen leikkauksen jälkeen. Jälkitarkastuksessa sanoin syömiseen liittyvistä ongelmista. Hymyilevä lääkäri lohdutti. Joku elää juomallakin. 140-kiloinen vaikersi: Et tiedä, kuinka minulla oli nälkä. - Jos tuosta elopainosta kuolet, et kuole nälkään etkä aliravitsemukseen. Hän ei kuollut, mutta ei laihtunutkaan.

Syöminen on taitolaji. Sitä pitää opetella kauppareissuilla. Hyvässä uskossa meidän elintarviketeollisuuteen ja raaka-ainehankintoihin petyn usein, mitä pakkauksista löytyy. En jaksa aina reklamoida. Otan opikseni kehoituksesta. Ota tai jätä. En valitse enää appelsiineja kaupan pilaantuneiden joukosta. Enkä tunne jääneeni mitään vaille. Tarjottu lohikeitto oli pyhän kokemus. Mässäily ruualla kertoo elämännälästä. Se näkyy kynsienpureskeluna, ettei kaikki ole kunnossa.

Helle vaatii paljon vettä ja vähän suolaa nestekiertoon. Paljonko tarvitaan vitaaliaineita omia varastoja sulatellessa, siitä keho pitää huolen, jos keskukset eivät ole sammuneet.

Ei kommentteja: