keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Fysikaalisen hoidon päivät

Koulutus- ja osallistumispäivät ovat tarpeellisia ammattitaidon ylläpitämiseksi. Siitä on kauan, kun olin mukana itseäni paremmassa seurassa. Samaa asiaa vastaamaan on kehitetty projektikoulutukset. Päivät olivat tarkoitettu myyntimiehille laite-esittelyjä varten. Jo silloin oli täristäviä sänkyjä ja hierovia tuoleja. Vesisängyt rynnivät makuuhuoneisiin. Tietoiskuna alan tutkiva lääkäri ei tiennyt, millaista tyynyä tulisi vesisängyssä käyttää. Muuten tyynyn käyttötarkoitus tuli selvitetyksi. 

Kiertelin esittelypisteestä toiseen. Diabeteksen seurauksia poistamaan oli saatu nuori koekaniini. Hänet oli kytketty piuhoilla sähkölaitteeseen saamaan koneellista lymfahierontaa. Sairaus oli aiheuttanut sokeuden ja munuaiset vetelivät viimeisiään. Sähkövirta kytkettiin päälle ja katkaistiin välillä. Nainen ärsyyntyi ja oli valmis lopettamaan kokeilun. Menin naisen pään taakse ja kysyin syitä ja seurauksia. Luvan perästä sain koskea hänen niskaansa käsin. Nainen rauhoittui ja sanoi kosketuksen tuntuvän hyvältä. Kerroin hänelle tekeväni sen käsin, mitä päivillä yritettiin tehdä sähköllä koneellisesti. Nainen pyysi, että hoitaisin häntä jatkossa. Se ei ollut mahdollista, asuimmehan kaukana toisistamme. 
Kun myyntimies kuuli keskustelumme, hän veti minut syrjään ja sihisi: " Älä puhu käsillähoitamisesta, eihän kukaan enää osta laitteita." Kädet on korvattu hoidoissa roboteilla. Apuvälinekauppiaalla on nyt huoli, kun kunnat eivät osta kuntalaisille apuvälineitä käyttöön. Jossakin seminaarissa projektiaikaan kuuntelin tarkkaan, mitenkä kotonaolevalle voidaan valvonta järjestää. Seuranta tapahtuu keskuksissa näyttöruudun kautta. Jos minussa olisi niin monta piuhaa, olisin valmis lähtemään kuulennolle. Näillä insinööritaidolla varustettuna olisin turvallisissa käsissä avaruusmatkalla. Taas olin yksittäistapaus ja sain varoituksen olla hiljaa. 
Seuraava opettaja oli jättänyt ennakkovalmistelut tekemättä. Kunnan työntekijät olivat tympääntyneimpiä osallistujia työaikana. He eivät esittäneet kysymyksiä. Minä olin omalla ajalla, omalla kustannuksella osallistuva tiedonhaluinen ja kysyin. Kysymykseni sai aikaan punastumisen vastaajan kasvoille. Hän ei ollut varautunut kysymyksiin. Seuraavan kerran jäin istumaan paikalleni, kun oli taukojumpan vuoro. Minua pyörrytti, mutta sanoin olevani niin kännissä, etten pysy pystyssä. Tuli todistetuksi, että juopot ja lapset saavat olla omana itsenään. 
Ammatti-ihmiset niputetaan yhteen samojen odotusten alaiseksi. Robotin valmistumisvuosi tuo hienouksia ja hintaa lisää. Ihmisen arvo vähenee, vaikka "muistini kirkastuu samassa suhteessa kuin vauhtini hidastuu". Elämän kiertokoulu on opettanut.

Ei kommentteja: