Olen noudattanut julkisen miljonäärin Jorma Ollilan utopistista neuvoa pelastaa lapsuudenkoti, mummonmökki. Hän tosin kunnosti ostamansa rappiokartanon yhdeksi lomakiinteistöistään. Minulle miljoonaperinnöksi paisui mäkituvasta itsenäiseksi pienviljelystilaksi lunastettu torppa puhdasvetisen Juojärven rannalla. Nyt sekin on saastunut juomakelvottomaksi.
Surullisena katson maailman menoa Moskovan lähellä. Kolhoosien jälkeen vuokralla asuvien koteja puretaan rikkaiden asuntoalueiden tieltä. Minuun on sovellettu Eu-rahan käyttöä meidän rantamme muuttamisesta kunnan uusrikkaiden mökkiläisten käyttöön. Siitä lakkaan puhumasta vasta sitten kun olen vaihtanut olomuotoa. Kukkaronvartijoista ei ole ollut opastajiksi, kuinka minusta tulisi kukkaron herra. Omaisuudeksi laskee vielä Kela harjoittelijavoimin, vaikka laki on muuttunut myös minua koskevaksi.
Kun kysyn, lähetetään kysymys valituskierrokselle, josta saan ristiriitaisen vastauksen. Kun vielä kysyn, lähetetään se uudelle valituskierrokselle. Kelassa on kehittämistä, mutta jos sitä vaivaa palveluissa laadunpuute, ei se tule hullua hurskaammaksi.
Miljonäärillä ja miljonäärillä on tietty ero. Minulla se alkoi omaishoitajana. Isäni vei hoidonhinnan hautaan. Velkaneuvojat ja elämäntapavalmentajat keksivät uusia sanktioita. Jos niitä en olisi rahalla maksanut, olisi määräala ulosmitattu meidän rannasta. Kunta on myynyt naapurista tontteja venäläisille. Toivotan heidät tervetulleeksi kiitokseksi, että venäläinen jätti ampumatta isäni tiedusteluretkellä. Ovatko heidän jälkeläisensä tulleet vastavierailulle rakentamaan rauhaa. Rahalla rauhanrakentaminen toi lisää rahaa Nobel-palkintona Suomelle.
Näin pyörii maailma, Eskoseni (ja kaikki muut yle.fi/verot-sivuilla näkyvät miljonäärit, Sven Dufvaa siellä ei näy.) On vain arvonimi "Varhennettu Vanhus", oranssi tähti otsassa ja tatuointitunniste käsivarressa. Siitäkin maksan osamaksulla varhennusvähennystä eläkkeestä elämäni loppuun asti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti