Tauti tanssi talvitiellä

Pieni sininen kaveri, ainoa kaveri

Tauti tanssi talvitiellä,
kysyi, toinko terveisiä.
Mistäpä minä mutisin.
Muistitko kotona käydä?
Muistin kyllä, enpä käynyt.
Siellä kuoltiin. Kuka kuoli?
Kukin kuoli vuorollansa,
sinä vain olet elossa.


Taidatpa tappaa jo minutkin?
En minä sinua tapa;
kuka sinua surisi!
Kun tapan talon emännän,
samalla isännän isken,
kohta kaikkia komennan.
Sinä palvelet paremmin,
kun et kuole, vaan vikiset. Lauri Viita


Tällä runolla liityin omaishoitaja-yhdistykseen. Sain tietää siitä Kelan toimiston pöydältä löytämästäni Lähellä-lehdestä v.1993. Se oli käänteentekevä yhteydenotto järjestöön. Olin ollut vanhempieni kotona hoitaja saaden kunnalta etukäteen sovitun kotihoidontuen. Omaishoitoon tuli takaportti kunnalle, vetäytyä sovituista lupauksista ja muuttaa tuki laillisesti pienemmäksi omaishoidontueksi ja ottaa jäännös verojen jälkeen palvelumaksuna takaisin miinusmerkkisenä omaishoidontukena (- omaishoidontuki). Tämäkö oli lain tarkoitus, rahastaa omaishoitajan tekemällä työllä. Sama virsi jatkuu tänä vuonna, ja tästä eteenpäin, jos jotakin muutosta ei raharintamalla tapahdu.