Sulle vain yli synkän virran sillan rakennan. Olemme sairaskertomuksia kaikki. Ne kertomukset eivät kuitenkaan hallitse elämäämme. Yhdellä yhtä, yhdellä toista ja kaikilla yhtätoista oiretta.Omaishoitajana tiesin tekeväni terveellä järjellä tilanteiden vaatimia ratkaisuja. Kuinka kaikkea tekemääni ja sanomaani on voitu käyttää minua vastaan amerikkalaisessa oikeudenkäynnissä. Lopullista tuomiota odottaessani olen suljettu Guantanamon vankileirille muiden uhkien kanssa, jotka räjäyttävät arvomaailman.
Mielenterveysseuralla on tehtävä toimia presidentin tukijoukkoina. Minulla ei ollut osaa eikä arpaa vallan vaihtuessa tasavallassa. Kuka jatkaa? Kuka lähtee ovet paukkuen? Elin todeksi isäni viimeistä elonpäivää 6.2.2000. Ei voi olla uutta hallitsijaa, jos edellinen on vielä elossa. Minun elämässäni tämä toteutui eikä siihen tarvittu mielenterveysseuraa. Se oli kuolema, joka toimi pelituomarina.
Punkki määräsi minun tulevien vuosien tulehdustilat. Oli vaikka minkä sanojaa. En tuntenut väkäsillä varustetun imukärsän tunkeutumista ihon läpi. Punkilla on puudutusaine porassa mukana. Oli myös verenohennus, ettei veri hyytynyt. Tämä vaikuttaa vielä tänä päivänä. Parannuskeinoa ei ole. On riski sairastua syöpään. "Älä ajattele sitä", sanoo hoitaja. Sitten hoidetaan syöpää. Ennalta sitä ei voi ehkäistä, vaikka oireet viittaavat siihen.
Jospa vielä antaisit vaalirahaa tai osallistuisit 30 vuotta politiikassa häärineen kahvitilaisuuteen torilla. Uusi puheenjohtaja on päässyt mukaan puhumaan politiikkaa. Millähän rahoilla kahvitus maksetaan, vai ostiko jokainen itse mukillisen helmihääpäiväkahvia. Ei hyvältä näytä minusta, mutta hurmahenkisistä se on mahtavaa. Onni ja ilma suosii rohkeaa. Uusi puheenjohtaja avaa vaalifooruminsa.
Lehtikuva pohjois-savon muisti.fi
5 kommenttia:
Hei munkkiklubiin!
Kirjoittelet ihan mukavasti, mutta olisitko ystävällinen jos lainaat jonkun ottamia kuvia, että mainitset mistä kopsasit.
Ei sillä, että se kenenkään elämisiä täällä ajassa niin vaarantaisi, mutta ehkä keskustelu näin saisi yhden ulottuvuuden lisää.
Hyvähän se on, että kuvat kelepaavat.
Tämänkertaisen postauksesi valokuva on siis minun ottamani ja löytyy alkuperäisesti täältä: http://kivaniemi07.blogspot.com/2008/08/tuhlaajapoikien-maisemat.html
Arvoisa Vapaa Toimittaja!
Pyydän anteeksi maalaisuuttani näissä nettivarkauksissa. Olen oppinut vasta äskettäin verkkokirjoitustaidonalkeet ja sen jälkeen hankin käytetyn tietokoneen. ATK -tunneilla mentiin nettiin ja opeteltiin siirtämään kuvia. Tekijänoikeuksista en saanut sen enempää tietoa.
Siitä on joku lehti valistanut. Tieto saa mennä lehden mukana paperikeräykseen, mutta et saa käsitellä graafisesti lehden kuvia ja tekstejä tiivistettynä edes omaan käyttöön. Sain opetuksen ja siihen loppui lehdentilaus.
Minulla on hatara pää ja harvassa korvia, tyhmyyttäni olen lainaillut kuvia lupaa kysymättä. Parannan tapani sitä mukaa, kun opin lisää.
On ollut lossia, romahtaneita siltoja, purettavia lankapuhelinkaapeleita yhteyksiä hidastamassa. Olen siirtymässä autiolle saarelle kirjoittamaan käsin. Kaivelen vanhoja varastoja, mitä matkan varrella on muistiin tallentunut.
Palautan kuvan ja kiitän tuhlaajapoikien maisemista.
ystävällisesti mammamia
mammamia, et olisi tarvinnut kuvaa palauttaa sillä se oli ihan hyvässä yhteydessä kirjoituksesi kanssa.
Mietin tovin, että millä muodolla lähestyn, kun huomasin ottamani valokuvan blogissasi, etten loukkaa koska olet varmasti toiminut ihan hyvässä hengesssä.
Lupaan sulle, että jos löydät sopivia valokuvia minulta, saat käyttää niitä, laitat vain kuvan yhteyteen kenen ottama se on. Eikä maksa mitään.
Joskus saan jonkun roposen kuvistani, niin siksi tämä tällainen naivi "omistaan kiinni pitäminen".
T. Valto Ensio Vapaa toimija, ei toimTTAja
Arvoisa Vapaa Toimija!
Jos järvi olis jokena ja joen yli silta, tulisin sinua katsomaan, vaikka joka ilta.
Kiitos lupauksesta käyttää kuviasi. Keskustelu sai yhden ulottovuuden lisää. Takana on ihminen, Vapaa Toimija, ei automaatti.
Netti opettaa minua yllättävällä tavalla. Lähetän jo sähköpostiin itselleni törkypostia. Joka taholta tulee karhukirjeiä palveluista, joita en ole tilannut.
Annan meren, ajan ja tunturin selvittää, kuka rinnalle jää netissä. Ovat olleet luotettavia mittareita.
Pidän kuvien katselua immateriaalisena oikeutena enkä jätä kommenttia vierailustani.
mammamia kiittää
"Pidän kuvien katselua immateriaalisena oikeutena enkä jätä kommenttia vierailustani."
Tämä on hienosti sanottu.
Meillä on lupa käydä myös jälkiä jättämättä. Niin teen paljon itsekin.
Ja terveisiä Tuusniemelle.
Minun syntymäkotini ja lapsuusmaisemat ovat siinä ihan vierssä: Rautavaaralla.
Lähetä kommentti