Riittääkö huomisen jälkeen

Sitä toivon todella, ettei tämän päivän tippatäti mutkat suoristaessaan olisi liiaksi yksinkertaistanut toiseksi viimeistä tiputusta. Meitä on joka junaan ja vielä jäämään asemallekin. Luotan nuoriin, koulutettuihin ihmisiin. Jos asenne on kohdallaan, se tuo aurinkoa arkipäivään. Nyt päätä tyynyyn ja huomisen jälkeen voin sanoa päiviä nolla. 

Yön yli nukuttuani olen tyytymätön eilisen hoitajan toimenpiteisiin. Hän viipyi keittiössäni aika pitkään. Mitä hän sieltä halusi nähdä. Ehkä se, mitä hän teki viimeksi, johtui näkemästään. Pieni vihreä limalötkömies riippui posliinikukassa pää-alas-päin -riipunnassa. Kun en itse voi enää joogata ylösalaisin -asennossa, sen tekee joku muu puolestani. Poliisipinssi istuu altakasteluruukun vesitorvessa. Sokea mustapääkerttu vapaana tähdellään. Sinisessä maljakossa vihertää oksa, jonka poimin roskalavalta pihassa. 

Tulin kaupalta kotiin vitsa kädessä. Nuori mies ulkotupakalla vastasi tervehdykseeni ja risun nähdessään sanoi: Pelkäsin, että annat minulle piiskaa. Minulla ei ole mitään tarvetta ruoskia taloyhtiön nuoria miehiä. Ovat kohteliaita, avaavat oven ja joskus auttavat kassin kantamisessa. Vanhat isännät paasaavat hississä vuokralla asuvien syyksi kaiken ilkivallan ja vieraiden käymisen. Katkaisen vuodatuksen ja sanon: 
- Minä asun vuokralla. Jos joku sanoo minusta olevan häiriötä, hän valehtelee. 
Isännälle tulee kiire poistua seuraavassa kerroksessa eikä tule kanssani viidenteen asumiskerrokseensa. Ruokatuntiseurana on Saarikoski runomaratonjulisteessa ja sitten vielä tuohesta, kivistä ja sammaleista tehty maisemataulu erämaasta. Sekin elää mielikuvien mukaan. Viimeksi ilmestyi kultapukuinen neito rinteeseen. 
Valokuvia ympäriinsä ja minulle kaksi kalenteria. Toinen Unicefin täynnä lasten kuvia Kiinasta, Intiasta, Thaimaasta, Filippiineiltä, Boliviasta jne. Täytän tyhjät sivut omilla kuvilla, kyllä suomalaisetkin lapset ovat kuvaamisen arvoisia. Varsinkin ne 16 000 huostaanotettua. Kuka heitä kuvaisi ja voimauttaisi, kun Miinakaan ei ehdi joka paikkaan. 
Toinen kalenteri on Habbo-hotellista. Sitäkin voin täyttää omilla kokemuksilla nettielämästä. Harry Potter tarvitsisi jo seuraajan. Minulle hän on Sofi Oksanen Puhdistuksellaan historiasta, mitä kaikkea on saanut kokea. 

Hoitaja tulee keittiöstä järkytyksestä sanattomana, pistää lääkkeen tippumaan. Siinä ei ole ongelmia. Yhtä järkyttyneenä istun minä ajatellen. Sattuiko kohdalleni insuliinisurmaaja? Tippaletku irti, suonessa ollut letku pois ja korkki kanyylin suojaksi. Siinä meni viimeisen tiputuksen onnistumisedellytykset. 
Nuori hoitaja tulee viimeiselle käynnille. Oli lukenut raportin ja sen mukaan varustautunut antamaan lääkkeen lihakseen. Yritetään kuitenkin suoneen. Ei vedä, pyydän kuitenkin jospa hän pistäisi uuden yhteyden. Se onnistuu ja alkuperäinen suunnitelma suonensisäisestä tiputuksesta on viety loppuun. 
Minulla ei ollut mitään pistämistä vastaan, mutta hoitovirheen takia loppuvat suonet. Pyydän viimeistä hoitajaa tarkistamaan, että raportit on oikein eikä minusta ole tehty vaikeaa potilasta. Herää kysymyksiä hoitajan ammattitaidosta ja tarkoituksesta tehdä työtänsä yhtenä kuudestatoista kävijästä. En pystynyt estämään hänen tekoaan, hänhän se oli hoitaja. Onneksi ei hoitava lääkäri. Hänen luokseen menen kuulemaan lopputulokset.