Puhun suulla suuremmalla, kuinka Sonera haluaa minua tervehtiä aikana, milloin olotilaa mitataan "maailman tappiin" -mittayksiköllä. Siinä ei ole mitään uutta. Onpahan vain asiakkaiden kalastelua alueella, jossa käyttäjien luvat verkossa ovat kunnossa. Sonera kiinnittää lappuja oveen käytävässä. Mitä ajatuksia se herättää muissa kerrostalon asukkaissa, kun huomaavat punaiset laput joidenkin asukkaiden ulko-ovissa? Minut se ainakin hämmensi niin, että avaimet jäivät sisäpuolelle ja aiheutti ketjureaktion lauantaipäivääni. Huoltomies tulee avaamaan oven 30 € käteismaksulla. Käteistä ei ole. Menen S-kauppaan ruokaostoksille. Samalla voin nostaa käteistä kassalla. Saldo näyttää liian vähän. Käyn kotona siirtämässä nettipankissa rahaa kreditiltä debitille, jolla se näkyy heti sisäisenä siirtona. Toisesta pankista tehty siirto näkyy päivien päästä tilillä. Palaan pankin puolelle ja noudatan ohjeita, joilla pankkitäti on vitunmummoa opastanut. Vuorollani ojennan henkilöllisyystodistuksen vinosilmävirkailijalle. Ei käy, henkkari on vanhentunut muutama päivä sitten. En voi ryöstää pankkia asiakkaana, sen ryöstävät jotkut muut pankin sisällä. Menen kaupankassalle ja samalla henkkarilla nostan 30 €. Suljen setelit kirjekuoreen ja pudotan sovitusta luukusta sisälle. Huh, huh. Olin juuri palannut terveiden kirjoihin kolmen viikon kotisairaalahoidosta. Näin Sonera ottaa minut vastaan. Tappi on tapissaan, jota en itse ole keksinyt. Minulla on Soneran kanssa selvittämättömiä asioita. Olen maksanut lankapuhelinliittymän perusmaksuja 10 vuotta mummonmökillä. Sonera muistaa korotetuilla maksuilla, että luopuisin lankapuhelimesta. Jos en luovu, keritään järven pohjassa oleva kaapeli kerälle ja yhteys loppuu. Olen ollut yltiöoptimisti törmätessäni eka kerran valokuituun Rastorissa. Yrityksen johtajan rouva oli näyttäytynyt Linnan juhlissa valokuitukoruineen. Tuskin hän oli pukeutuneena pelkään valokuituun, mutta korusta kirjoitettiin. Ajattelin silloin, että valokuituyhteys olisi minun pelastukseni Vihtaniemellä jatkaa elämää tämän päivän mahdollisuuksilla.
Luoja ei kiellä suurista suunnitelmista, sen tekee kehittyvien maakuntien Suomen lahjotut poliitikot viestintäministeristä lähtien. Miksi Sonera markkinoi yhteyksiä alueella, jossa PäijätVisio oli rakennellut kaapelit ja vallannut alueet digiteeveelle? Kehitys on korkealentoista, mutta jättää tyhjiön käyttäjien ja rahastajien välille. Mikään ei voi ottaa päähän enempää kuin pääkallonpaikalta ilmoitus www -sivuista v-mäisen hymyn kera.
2000 päättyi omaishoitoaikani, palasin sivistyksen pariin, hankin tietokoneeksi Soneran käytetyn PC:n suttuisine näyttöineen ja hitaine hiirineen. En saa enää virustorjuntaa tälle koneelle. Tähänkö minun aikani piti päättyä? Sain lahjaksi läppärin, Phnet vaihtui dna:ksi ja sen myötä roskapostitulva kierrätettiin sokealle pappi Jaakopille. Sitä tulee e-mailiini ja paperiversioita paperikeräykseen. Kaiken huippu on lankapuhelimen vaihtuminen kotipuhelimeen, kun kuuluvuus hävisi. Teen löytöjä parkkihallin roskiksella. Roskapankki on lehtikeräyksessä vaalirahavippien loppusijoituskohteena. Kaatopaikkajätelaatikossa on nuoren Tuhkimon tavarat huumeineen ja lukittuine kassalippaineen.
Talousvaliokunnan puheenjohtaja patsastelee eduskunnassa SAK:n rahoilla ja minua vanhaa naista hän on lähettämässä katuhuoraksi ammattini perusteella. Että ne Onnenpekka -perkeleet ovat siellä ottamassa lisää velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi. Norjassa kuninkaallisilla on inhimilliset ajatukset kansaansa kohtaan. Eikö kukaan huomaa meillä, mihin ollaan menossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti