Gott spricht: Suchet mich, so werdet ihr leben.Monatsspruch für Juni, Amos 5,4
1940-lukulaisena tiedän jo silloin olleen äänioikeuden suomalaisilla miehillä kuin naisilla, maaomistajilla ja maattomilla. 1950-lukulaisena en vielä tiennyt koulunpenkkiä kuluttaessani, että pakollisen pitkän saksan lukeminen antaisi pohjan 2010 käytäviin kirjevaaleihin. Blogikirjoittamiseni aloitin 2007 puhuessani ääneen eduskuntavaaliehdokkaani puolesta. Minulla ei ollut muuta annettavaa kuin yksi ilmainen ääni. Hän olisi tarvinnut lähes 4000 ääntä mennäkseen läpi. SAK:n rahoilla kestoehdokkaat tulivat valituksi. Onneksi tulivat, olivathan he äänekkäimpinä vaatimassa esille voittaneiden puolueiden vaalirahoituksia. Polliisilla on riittänyt työtä selvittää mokomien kehittyvien maakuntien Suomen vaalirahoiksi syytämiä velkarahoja. Tässä ollaan menossa ja nähdään, että Kreikassa on kaiken pahan alku ja juuri. Heille pitää meidän rahoista päättävien ottaa velkaa, että heikkohermoista ihan tärisyttää. Mutta mitäs tässä heilumaan kuin heinämiehet. Turvat tukkoon ja sukelletaan.
Sain postista saksankieliset vaaliasiakirjat. Koskaan en ole äänestänyt kirkollisvaaleissa, ovat jääneet arkielämän ulkopuolelle. Saksaksi tuntui äänestäminen juuri siltä, mitä vaaleilla tarkoitetaan, kun annetaan mahdollisuus äänestää. Äänestyssetelissä oli kolmen ehdokkaan nimet ja rastitusruudut ja mikä parasta vielä ruutu; Ich enthalte mich meiner Stimme. Olisinkin aktiivinen äänestäjä, jos rastittaisin tämän ruudun. Olen ollut laiska äänestämään suomeksi, onhan siihen liittynyt kaikenlaista pelleilyä. 1980-luvulla katsottiin tarpeelliseksi kuuluttaa, että Kekkosen läheiset jättivät äänestämättä. Sekin kuuluu minusta vaalisalaisuuden piiriin. Postiäänestyksessä tuli varmennetuksi ;
Identifizierung des Wählers:
(Adressenetikette + Personenkennzeichen)
Hiermit bestätige ich, dass ich mich selber an der Wahl beteiligt habe.
_________
Unterschrift
Äänestysseteli kirjekuoreen ja tunnistetietojen kanssa palautuskuoreen ilman postimerkkiä.
Näin yksinkertaista on äänestää, kun ei ole harhauduttu omaneduntavoitteluun ja nimittelyyn nukkuvien puolueeseen kuulumisesta.
Aika pian saan kirjeellä ilmoituksen äänioikeudesta, äänestysajankohdasta ja äänestyspaikasta. Paikat ovat hakusessa, kun on haluttu säästää kustannuksia ja rakenneltu tyhjiin tiloihin eristyskoppeja, jotka on helppo purkaa pois. Äänestän ennakkoon ja siihen tarvitsen jännittyneen virkailijan tarkistamaan, olenko minä minä, kuin pankissa en ollut enää minä, että olisin voinut nostaa 30 € ovenavaajalle, kun avaimet unohtuivat sisälle. Se opetti minua ottamaan mukaan passin ja hammasharjan, jos joudun jostakin laillisesta yrityksestä pidätetyksi ja vietän yöni putkassa.
Näin meiltä viedään sananvapaus ja tarvitaan byrokratiassa monta ihmistä tarkastamaan, olenko oikeassa paikassa oikeaan aikaan; sairastuessani, asiakaspalvelussa, pankissa tai jossakin muussa koppikolmosessa, jossa minut riisutaan minuudesta, raiskataan henkisesti ja fyysisesti, ollakseni oikeustoimikelpoinen suomalainen.
Puhdistuksessa Sofi Oksanen kertoo Viron naisten kohtalosta. Ja voin samaistua heidän kohtaloonsa kokemusten perusteella. Menetelmät ovat olleet aina samat. Vasta tällä postiäänestyksellä tiedän, kuinka asioiden on uskoteltu olevan avoimessa yhteiskunnassa. Jälkikirjoitukset kertovat ihan jostakin muusta. Enkä sano sitä ensimmäistä enkä viimeistä kertaa, että meillä toimitaan suljetun yhteiskunnan säännöillä. Puoluetukea on vain lisätty, joten ollaan menossa 1-puoluejärjestelmään.
Postipoika tunkee äänekkäästi postiluukusta läpi. Ajattelin tuleeko hän ihan itse sisälle asti. Puhelinluettelo siellä oli jaossa. Kannet ovat revenneet, avaan oven ja näytän, mitä hän sai aikaan. Hän vaihtaa sen ehyeen luetteloon. Näin postissa ja muissakin palveluissa: kunpahan on hänessä, sanoi akka, kun kaatoi vasikan juoman korville, kun ei ollut aikaa antaa vasikan juoda. Vanhusten laitoshoidossa olen nähnyt saman tavan viedä ruoka pois, kun halvanntunut ei itse ole pystynyt syömään. "Ei ole ollut nälkä", toteaa nuori hoitaja ja vie ruokalautasen mennessään.
Leimoja leimojen perään, niin mihinkä minä niitä tarvitsen. Onhan siellä 200 suurella rahalla ostettua kumileimasinta aloittamassa vaalityötä heti tultuaan valituksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti