
Minua vaivasi jääsilakkaa. Tavasin tavaamasta päästyäni: jääsi-lakkaa. Sitten tavujako loksahti kohdalleen: jää-silakkaa. Silakka oli pakattuna jäähileeseen ja siitä tuo jää- ennen pakastimia. Juojärvessä ei silakat ui. On vain muikkuja ja mummonmuikkuja. Ne olivat niitä pikkusiikoja, joita eksyi verkkoihin. Siika oli rauhoitettu kutuaikana, mutta kaupan takaportaan kautta siiat löysivät kiellettynä aikana herrojen pöytään. Kotipoltto oli kiellettyä, mutta käyttäjäkuntaa varten piti aina olla musta pullo saatavana. Kaikki tämä tapahtui virkavallan suojeluksessa, kun polliisi oli pullonnoutaja, silloin kun ostetut varastot loppuivat ja yhdellä sun toisella suu napsahti kuivuuttaan: mull on jano lähteesi vettä. Kun oli tarpeeksi humalassa, oli rohkeutta lähteä lähteelle sammuttamaan janoaan.
Kaupan silakka maistui hyvältä. Ravintoterapeutin suositus on syödä kalaa kaksi kertaa viikossa. Kysyn kalakauppiaalta, mitä se tarkoittaa. Sehän tarkoittaa juuri sitä saastunutta silakkaa, jota olin syönyt joka päivä. Järvikalasta tulee kihti, beccerelli ja muu myrkytystila. Olen myrkkylastissa syötyäni silakkaa liian paljon liian pitkän aikaa. Nyt saan kärsiä myrkytysoireista, joita antibiootti on vain pahentanut. Olisiko paasto edessä, ainakin se lisäisi henkistä vireyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti