Palaan ajassa 3 vuotta taaksepäin. Tai oikeastaan 10 vuotta sitten alkoi koko tämä hulapalo, joka pyyhkii ylitsemme suuremmalla voimalla ja tuholla kuin viime sota aikanaan. Henkilökohtaisesti aika oli jättänyt minut taakseen. Unohtanut, mitenkä elämä jatkuu 60. ikävuoden jälkeen."Kaksi mummoa meni mustikkaan, mutta toinen ei mahtunut." Koululaisvitsistä on tullut tosi. Kaksi mummoa tuli Suomeen, joista pitää päästä eroon. Ja minä kolmantena olen saanut kokea, ettei minulla ole ollut sijaa majatalossa hyvinvointivaltion kaatopaikalla. Teeveeohjelmat ovat tähän aikaan osuvia. Thomas Mannin Taikavuori voisi olla tarinani. Opintomatkalla kaikkien ulottuville tarkoitetuilla taidoilla tietoyhteiskunnassa.
Suomi on voittanut euroviisut ja saanut rauhannobelistin ja siihen ne voitonjuhlat päättyvät. Pysyäkseni omalla reviirilläni olen hankkinut verkkokirjoitustaidon. Kotisivujen valmistamiseen en ole jaksanut paneutua. Onhan minulla oppilastyönä rakennettu Verkkokirjoittajan talo. On niin hankala olla rakennuttaja, kun ei osaa rakentaa tietokoneella. Tulihan siihen kaikki oleellinen näkyväksi, vaikka pelkistettynä. Munkkiklubi on monen muun blogistin perusmalli, mutta kirjoitukset ovat ihan omiani.
Alku kotisivujen teossa oli hankalaa. Annoin aineiston tekijälle ja odotin aloitusta. Siitä alkoi kirjeenvaihto. "Olen muuttanut ja mistään en löydä aineistoa, jonka minulle annoit. "Koetahan etsiä muuttolaatikoista yritystoiminnassasi vastaanottamiasi töitä. Ne olivat ainoat kuvat, mitkä sinulle annoin." Viikkoja kestävän piinan jälkeen, hän ilmoitti, että kirjekuori oli löytynyt. Minulla oli selkeä näkemys, kuinka sen haluaisin. Mutta siinäpä se temppu seisoi, kun en osannut sitä tehdä itse. Totesin kotisivujen teettämisen tietokonetaitoisella yhtä vaikeaksi kuin kampaajalla istumisen opastaen kampaajaa: Leikkaa siitä karvasta sen verran ja seuraavasta vähän enemmän.
Tietokoneella kaikki on mahdollista, kun sen osaa. Pitää vain olla verbaalista ja visuaalista otetta toteuttamisessa. Missä ovat tämän päivän ammatti-ihmiset? Menneisyydessä, sillä selvitäkseen elämästä piti olla 1000 -taitoinen, käytännöllisyyttä, taiteellisuutta, sanavalmiutta ja harkintakykyä tullakseen toimeen toisten ihmisten kanssa. Olen tullut ryöstetyksi laillisesti vahvemman oikeudella. Viimeinen tuomio on elinikäisestä oppimisesta. 64 -vuotiaana olet jo kaiken ulkopuolella. Se ikä mitätöi myös tekemäsi työnarvon. Ei ole kertynyt työhistoriaa. Minkä ikävuosien väliin mahtuu tulevat eläkeikää kartuttavat vuodet?
Vaikka vaellus oli vaivaista punkin puremasta johtuen jäin eläkkeelle, kun laki antoi siihen oikeuden. Eläkeaika alkoi 1.2.2005, mutta ilman eläkepäätöstä maksettavasta eläkkeestä. Siinä on samaa veivausta, kun mummojen maasta karkoittamisessa. Olin tyhjän päällä, työhuoneen vuokrasopimus päättyi tammikuun loppuun 2005. Jos minulle joku vielä sanoo asioiden olevan niin kuin niiden pitäisi olla, eivätkä ole kuitenkaan, hän valehtelee.
Siinäkin on jotakin mediahakuisuutta, kun ostetaan ja myydään miljonaluokan asuntoja. Minun sukupolvenvaihdoksen kohtaloon manasi kunnan hurahtanut virkamies: "Maaoikeushan sen viime kädessä päättää." Kaikki ei ole ahneiden hallinnassa, kun meri saastuu öljyputken vaurioitumisesta, maanjäristyksestä tai tulivuorenpurkauksesta. The Book käy toteen sana sanalta: "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan." Kuvassa nuori mies osoittaa pysyllä kohti. Minussa se herättää mielikuvia isästä ja pojasta ja luksusasuntokaupoista. Bisnesenkelillä ja bisnesenkelillä on suuri ero.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti