Paremman puutteessa

Ruotsissa The Book kaksinkertaisti Uuden Testamentin myynnin. Pipliaseura sitä esitteli Kirkonseudussa ja jäin odottamaan, milloin olisi se saatavilla riittävän lähellä. Kevään kirjalahjaluettelossa sen havaitsin.

Menekki oli yllättänyt kauppiaan ja jäin odottamaan lisätilausta. Päivät kuluivat, en malttanut enää odottaa ilmoitusta, vaan läksin kirjakauppaan hakemaan omani. Teksti on tuttua ja tämän päivän kuvat puhuttelevia. Lapsi tutustuu kuvakirjaaan ensimmäiseksi ja minulle se on tullut viimeiseksi välineeksi kertoa elämäntarinani omien kuvien kautta.

Kerroin juuri Skypessä syntisen naisen kohtaamisen kuvan kautta. En ollut tyytytväinen postipojan sisälle tunkemaan puhelinluettelon repaleisiin kansiin. Avaan oven avaimilla käytävään. Postikantajalla on mahdoton tehtävä, kädet täynnä jaettavaa mainosta ja pappi Jaakopille päättyvää postia. En ajatellut, mitä minulla oli päällä. Kuva oli kirjassa. Stay up -sukat ja risa pusero, korkokengät puuttuivat minulta, olinhan kotona kolmen summerin takana.

Tilanne tuli niin äkkiä, on ollut kuuma yöllä ja päivällä. Kauppaan lähteminen tuntui virheeltä. Tunsin kipua nivelissä kuin 20 vuotta sitten. Enemmän minua silloin satuttivat sanat, joilla jokainen halusi asettua yläpuolelleni omaishoitotehtävässä. Tuusniemi asettui kuntana ja kuntalaisina kivet kourassa minua pommittamaan. Yhtään kiveä ei osunut, minkä lapset näyttivät keskisormea, Manu kieltä ja naapurinrouva pyllisti. Palvelukeskus ei saanut minusta asukkaiden taluttajaa vessareissuille eikä toimintakeskuksen pesula työllistettyä työntekijää.

Elämä Tuusniemellä oli palannut ajankaskumme alkuun, kun Jeesus kulki maan päällä. Kuka ei ollut puolellani, oli minua vastaan. Kunnioita isääsi ja äitiäsi! 6.2.2000 loppui vanhempien kunnioittamiseen kehoittava käsky. Alkoi maallisen vallan totteleminen. Olin kirjoitustaidoton, 60 v, työtön ja tietämättäni punkin purema.

Olin maksanut eläkettä itselleni, mutta pitäisi vielä jaksaa maksaa tulevaa aikaa, ettei maksettu etuus menisi varhennusvähennyksenä. Kehoitettiin elinikäiseen oppimiseen ja siihen antoi mahdollisuuden projektikoulutukset. Raivasin esteet tieltä, mutta viimeinen tuomio tässä elämässä tuli ikärasismina tutkinnonsuorittamisesta. Ikä (61)/64 v ehdoton. Työhistoria yhtä ehdoton.

Palasin omakohtaisena kokemuksena vuoteen 1918, jolloin setäni vangittiin samoista syistä syntyperänsä mukaan ja kuoli 29 v. Tässä on tämän ajan mielettömyys omilla kuvilla kerrottuna. Äiti Theresa, prinsessa Diana, Nelson Mandela ovat päässeet mukaan aikakausilehden kokoiseen Uuteen Testamenttiin.

Minun kuvakirjassa ei komeile palkintoja itselleen kahmineet kuvina, vaan ilmestyskirjan toteutuneina uhkina. Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan joillekin riittää media ravinnoksi. Tarinoista maksetaan. "Kyllä ne ovat viisaita" - vuoropuhelu jatkuu. Minua kysellään maksumieheksi kunnan uusrikkaiden mökkiläisten vedenhakumatkoja ja laajakaistayhteyksiä parantamaan. Minulla ei ole enää mitään annettavaa.

Verirahoilla saitte aikaan muukalaisten hautausmaan lapsuuskodin uimarantaan. Kuvana kirjassani on kuusi ukkoa nenineen mittaamassa matkaa hautausmaalta mummonmökille näkösuojaksi. Se riittää minulle, kun se oli kylliksi vanhemmilleni tehdä työtänsä 1900-luvulta lähtien tiettömän taipaleen takana.

Norjalaista viisautta säilyttää luonnonrauha. En myy tonttia enkä rakenna tietä. Meillä sen tekee yhteiskunta myymällä kauniit rannat venäläiselle uusrikkaalle alkuperäisten asukkaiden kustannuksella. Historia toistaa itseään huijareiden ja kehittyvien maakuntien Suomen omistajaohjauksessa.