Näitä kyselen maata kiertävältä radaltani. Olen ollut törmäyskurssilla liian monta kertaa. Vanhempieni omaishoitajana minua painostettiin lähtemään pois heidän tuuspellostaan, jossa veräjät oli auki maailman ääriin. Pyysin keskenkasvuisia poistumaan rapun edestä yhdeksän jälkeen illalla. Pojat olivat kokoontuneet revittelemään mopojaan rinteeseen kipatussa kivikasassa. Yksi rohkea haistatteli ja itku kurkussa huusi.
- Kun täytän 15 vuotta, sitten kyllä ajan. Sitä ei voi akat estää.
Pojan isä vahvisti yhtiökokouksessa.
- Kyllä senikäiset jo tietävät, mitä akoille vastaavat. Ei tarvitse akkojen tulla kyselemään.
Sama asenne toistui virkamiesten taholta kunnassa. Ehdin olla vierailuni aikana syntymäkunnassani kolmen kunnanjohtajan alaisuudessa. Paikallisesti oikeuksiani puolustaessa jouduin yksin selviämään laillisista toimituksista, jotka pakosti seuraavat isän kuoleman jälkeen. Mitä jäi niistä mieleen, on se ala-arvoista menettelyä 2000-luvulla. Käytettiin 1918 -kapina-ajan menetelmiä. On minulla osanottajat vanhempieni elämäntyön tuloksiin. Sillä taholla on vallinnut hyytävä hiljaisuus, kun rääväsuille olen lähettänyt rahakirjeitä, joista heidän piti ymmärtää tarkoituksen halventaa tulleen perille.
Kansallisen veteraanipäivän jälkeen olen tässä päivässä. Kuuntelen välikysymyskeskusteluja eduskunnasta. Väistelen keskenkasvuisten kivitystä sanonnan käänteismerkityksessä. Ei pojasta polvi ole parantunut. En ole sinisilmäinen joutuessani ottamaan kantaa suomalaiseen rasismiin suomalaista kohtaan. On kirjattu lakiin ja olen ollut mukana "kiintiöpakolaisena" projektikoulutuksissa. Mitähän sieltä paljastuu ministerien ja kansanedustajien taustalta, kun tarpeeksi penkoo syitä ja seurauksia rauhanruhtinasta myöten.
Menetin hajuaistini ja voisin tukehtua savuun, jos palovaroitin ei toimisi. Huomaan kuitenkin, että hyvät tuoksut vielä lehahtavat minullekin. Eilen ei nettiyhteys toiminut ja yöllä soitin vikailmoitukseen, kun en saanut unta. Siellä automaatti kyseli, haluanko palvelun ruotsiksi vai englanniksi. Odotin painamatta annettuja vaihtoehtoja. Automaatti ilmoitti olevan häiriöitä keskustan alueella. Jos tieto ei riitä, odota, niin puhelu ohjautuu palveluun. Suljin puhelimen vähin äänin ja nukuin sikeästi aamulla 20 minuuttia pommiin. Aamuhartaus ehti juuri päättyä. Minulla ei ole mitään hätää.
Olen kotona, Presidentti on vallassa ja Sauli ajattelee ääneen päättäjien jääviydestä ydinvoiman lisärakentamispäätöksistä. Nyt olisi minun itsemurhaiskun pommilaukussa olevalle kynälle käyttöä. Paljastaa ikänsä eduskunnassa päätänsä aukonutta. Hän esitteli itsensä poikien eduskunnansaunaistunnon jälkeen kutsuttuna hierojien edunvalvojaksi. Hoidontasovertailussa naapurimaiden kanssa hän tunnusti kuin uskoonhurahtanut todistuksellaan.
"Minulla oli pää irtipoikki lähtötilanteessa. Kun se liitettiin runomaratoonarin jalkoihin, minusta tuli kansanedustaja."
Onko meillä varaa seuraavissa vaaleissa valita SAK:n rahoilla päättömiä tyhjänpuhujia? Jospa Sauli läpivalaisisi totuuden alamaisistaan. Viestintäministeri on valmis riisumaan käskystä vaatteensa, ettei vie poistuessaan yrityssalaisuuksia liiveissään yrityksen ulkopuolelle. Onkohan hänellä kokemusta liksarahojen liiviin kätkennässä. Nämä keskustelut ovat lapsellisia aikuisen suusta kuultuna. Sanoisin sitä hurmahenkisyydeksi kuin tyttöni nuori kevään ensi hurman minä kanssas koin, vaan syksy jo kaiken vei.
- Kun täytän 15 vuotta, sitten kyllä ajan. Sitä ei voi akat estää.
Pojan isä vahvisti yhtiökokouksessa.
- Kyllä senikäiset jo tietävät, mitä akoille vastaavat. Ei tarvitse akkojen tulla kyselemään.
Sama asenne toistui virkamiesten taholta kunnassa. Ehdin olla vierailuni aikana syntymäkunnassani kolmen kunnanjohtajan alaisuudessa. Paikallisesti oikeuksiani puolustaessa jouduin yksin selviämään laillisista toimituksista, jotka pakosti seuraavat isän kuoleman jälkeen. Mitä jäi niistä mieleen, on se ala-arvoista menettelyä 2000-luvulla. Käytettiin 1918 -kapina-ajan menetelmiä. On minulla osanottajat vanhempieni elämäntyön tuloksiin. Sillä taholla on vallinnut hyytävä hiljaisuus, kun rääväsuille olen lähettänyt rahakirjeitä, joista heidän piti ymmärtää tarkoituksen halventaa tulleen perille.
Kansallisen veteraanipäivän jälkeen olen tässä päivässä. Kuuntelen välikysymyskeskusteluja eduskunnasta. Väistelen keskenkasvuisten kivitystä sanonnan käänteismerkityksessä. Ei pojasta polvi ole parantunut. En ole sinisilmäinen joutuessani ottamaan kantaa suomalaiseen rasismiin suomalaista kohtaan. On kirjattu lakiin ja olen ollut mukana "kiintiöpakolaisena" projektikoulutuksissa. Mitähän sieltä paljastuu ministerien ja kansanedustajien taustalta, kun tarpeeksi penkoo syitä ja seurauksia rauhanruhtinasta myöten.
Menetin hajuaistini ja voisin tukehtua savuun, jos palovaroitin ei toimisi. Huomaan kuitenkin, että hyvät tuoksut vielä lehahtavat minullekin. Eilen ei nettiyhteys toiminut ja yöllä soitin vikailmoitukseen, kun en saanut unta. Siellä automaatti kyseli, haluanko palvelun ruotsiksi vai englanniksi. Odotin painamatta annettuja vaihtoehtoja. Automaatti ilmoitti olevan häiriöitä keskustan alueella. Jos tieto ei riitä, odota, niin puhelu ohjautuu palveluun. Suljin puhelimen vähin äänin ja nukuin sikeästi aamulla 20 minuuttia pommiin. Aamuhartaus ehti juuri päättyä. Minulla ei ole mitään hätää.
Olen kotona, Presidentti on vallassa ja Sauli ajattelee ääneen päättäjien jääviydestä ydinvoiman lisärakentamispäätöksistä. Nyt olisi minun itsemurhaiskun pommilaukussa olevalle kynälle käyttöä. Paljastaa ikänsä eduskunnassa päätänsä aukonutta. Hän esitteli itsensä poikien eduskunnansaunaistunnon jälkeen kutsuttuna hierojien edunvalvojaksi. Hoidontasovertailussa naapurimaiden kanssa hän tunnusti kuin uskoonhurahtanut todistuksellaan.
"Minulla oli pää irtipoikki lähtötilanteessa. Kun se liitettiin runomaratoonarin jalkoihin, minusta tuli kansanedustaja."
Onko meillä varaa seuraavissa vaaleissa valita SAK:n rahoilla päättömiä tyhjänpuhujia? Jospa Sauli läpivalaisisi totuuden alamaisistaan. Viestintäministeri on valmis riisumaan käskystä vaatteensa, ettei vie poistuessaan yrityssalaisuuksia liiveissään yrityksen ulkopuolelle. Onkohan hänellä kokemusta liksarahojen liiviin kätkennässä. Nämä keskustelut ovat lapsellisia aikuisen suusta kuultuna. Sanoisin sitä hurmahenkisyydeksi kuin tyttöni nuori kevään ensi hurman minä kanssas koin, vaan syksy jo kaiken vei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti