tiistai 6. huhtikuuta 2010

Ministerin muotti

Syöpää koko pienen lapsen vatsaontelo ja sitä lääkäri ei havainnut. Odotan lääkäriltä paneutumista potilaan vaivaan ja syyhyn, miksi olen varannut lääkäriajan. Lääkäri ei ole minulle maan päällä se Jumalasta seuraava, jonka haluaisin nähdä. Pappi Jaakopin postin mukana tulleet kirjeet nimelläni avaan. Lehtitilausten mainoskirjeet katson tarkkaan. Inhoväristykset kulkevat pitkin selkää, kun näen muutamat kuvat ykkösnaisista ja -miehistä. He eivät edusta minulle naisen- eikä miehenmallia tai muottia, jonka mukaan politiikkaa valetaan. Julkisuuden ihmiskuva meni rikki aikaa sitten johtajien petturuuden kautta. 
Olemme aluksi samalla puolella yhteisen päämäärän hyväksi. Pian paljastuu valtasuhteet, joiden varmistamiseksi ollaan uudessa tilanteessa. Syöpälapsi joutuu hoidon kohteeksi. Etukäteen ei tiedetä, kuinka lapsi kestää kasvaimen pienentämiseksi tarkoitetun solimyrkyn. Ei kestäkään, on lähellä kuolemaa. Kasvain vuotaa verta sisälleen. Otetaan toinen mahdollisuus, leikataan pois kokonaisena ja viedään mukana surkastunut munuainen. Tervehtyminen alkaa. 
Syövän voittamiseksi jatketaan hoitoa solumyrkyillä ja sädehoidolla. Hoidon aikana paikallaan pysymistä varten rakennetaan muotti lapsen mittojen mukaan. Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Hän pyytää päästä nukkumaan muottiin. Poliitikot esittelevät ulkoisia avujaan räätälien ja midinettien tekemissä vaatteissa. Se minua inhottaa eniten kauneusleikkauksineen ja stailauksineen. Pitäisikö minun vielä elinkustannuksiin tarkoitetuista juuri riittävistä rahoista luovuttaa osa vapaaehtoisesti, kun ovillemme kolkutetaan pian. 

Toiminta ennen ja jälkeen ristiinnaulitsemisen paljasti kuolleistaheränneen näyttäytymisen opetuslapsilleen. Leivänmurtaminen, rannalla nuotiolla paistetun kalan tarjoaminen ja enkelin ilmoitus todistivat pääsiäisen jälkeen kirjoitusten käyneen toteen. Kristitty maailma siitä on kuullut. Muita sanotaan pakanoiksi. Minua ei saa valettua poliittiseen muottiin enkä ole pakana. En edes poliittisesti, mutta yhtenäistä julistusta asioiden hoidosta ja elämästä en ole löytänyt. Ehkä minussa on jo eletyn elämän jättämä malli, kun tervetulotoivotuksena minulle sanotaan hallituksissa: Elä tule meitä opettamaan! Kirjoitukset ovat käyneet toteen. Johonkin olen pystynyt vaikuttamaan.

Ei kommentteja: