Pienellä paikkakunnalla oli jääty kahtiajakautuneen Suomen aikaan. Valkoiset viettivät veteraanipäivää seurakuntatalolla perinteeksi muodostuneella tavalla. Kuokkimaan ei menty, kun ei koskaan kutsuttu juhliin. Tarjoilukaan ei viehättänyt, eihän eletty korttiaikaa. Keitimme ja joimme kahvia kolmesti päivässä ja vieraiden käydessä kerran enemmän.Nyt oli erikoinen päivä Vihtaniemellä. Nostettiin lippu salkoon ensimmäisen kerran. Sukuviiri ja Suomenlippu muistutti 90-vuotiaan isän sotaretkistä ja itsenäisestä isänmaasta. Korkealle kiivenneet jättävät lipun merkiksi käynnistään huipulla. Isälleni lippu kertoi jostakin muusta, joen ylittämisestä Suur-Suomen valtaamiseksi.
Vihtaniemellä oli kuitenkin paikka tulla kotiin ja jatkaa perheensä eteen raskasta työtä. Meidän ei tarvinnut liputtaa valtauksen merkiksi, mutta minä jouduin maksamaan kunnalle tyhjäntoimituksista. Näin koneisto pyörii ja työllistää virkamiehensä perustamalla lautakuntia jonkin omaa etua kartuttavan toimenpiteen takia. Se on laillistettu RYÖSTÖ, jossa oikeudenmukaisuus on unohdettu. Pitääkö minun puolustaa omaa omaisuuttani ja menettää se lahjotuille virkamiehille enemmistön päätöksellä? Lainsäädäntö tulee jälkijunassa, jos tulee tai sitten on jotakin ennenkuulumatonta tulossa. Siihen ei osata vielä varautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti