Familjesaken

Valtiovierailulla on käyty keskusteluja päämiesten kesken. Aikaa on riittänyt puhua myös perheen yksityisasioita. Eronneena naisena ystävät pitivät huolen kysymällä aina exän kuulumisia. Jos en tiennyt hänen toilailuistaan mitään, minulle haluttiin ne kertoa seikkaperäisesti. Hyvin hänellä pyyhki, oli naisia tyrkyllä ja tarjolla. Perheestään hän ei välittänyt. Biologian opettajan ohje oli terveen perimän siirtämiseksi rappeutuneille hallitsijasuvuille 1950-luvulla antautua satamajätkäseikkailuun. Minä olin se kuninkaallinen. Lapsiani käytettiin välikappaleena, että hyväksikäyttäjät voisivat päästä päämääräänsä. Joku kauppasi työhuonettani tyttären kautta. Jollakin vanhalla miehellä oli nuoren naisen nälkä. Sanoi minulle menevänsä viinipullon kanssa tyttären luokse nautiskelemaan. Miksi olen joutunut tällaiseen hullunmyllyyn, on selvinnyt sen ajan uskonnollinen hapatus nuoresta naisesta. 

Vanha naapuri tiesi tulostani entisille elomaille. Oli vastassa asemalla polkupyörän kanssa, vaikka en ollut sopinut hänen kanssaan tulostani. Mentiin Alkoon, hän osti pullon jotakin miestä väkevämpää. Hän oli viemässä minua piknikille. Pysähdyimme ja hän pisti puloon kiertämään. En ollut tottunut juomaan pullonsuulta. Hän tarjosi korkista, jos se kävisi pikarista. Ei käynyt. Sitten matkasimme kaljabaariin. Mukana ollut pieni pussukka levähti lattialle. Se sisälsi vaippoja. Voi elämän kevät. Hänelle oli tehty eturauhasen höyläys eikä vielä ollut päässyt tipattomaksi. Hän aivan julkisesti esitteli, ettei jäänyt kaljaveikoille epäselväksi, mikä voi uhata ketätahansa. Aika välilämme oli muuttanut meitä kumpaakin, mutta en halunnut lomallani ajatella samaa, mitä tein omaishoitajana kutsumuksesta. 

Politiikassa nuoret naiset ovat aloitteellisia halutessaan päästä valtaan keinolla millä hyvänsä. Se alkaa julkisesti yhdestä ruususta muurinpaksuiselle vanhalle poliitikolle. Se on menoa, ero entisistä ja sitten yhteen lapsia hankkimaan. On ollut kokemuskertomuskirjoittamista naisen erosta, miehen erosta, yksinhuoltajuudesta. Jotakin vielä on kirjoittamatta. Itseeni kohdistuvat toiveajattelut olen haudannut eroottiseen hautausmaahan Pariisissa olevan mallin mukaan. 

Sukupolvenvaihdosyrityksestä on lapsuuskodin uimarannassa muukalaisten hautausmaavaraus. En ole vielä päässyt hautausmaaseuraan, sillä suku hautaa omansa tietämättäni. Kymmeniä vuosia sitten tulin keskusteluissa tulokseen. Jos mies kertoo tuikituntemattomalle perheestään, lapsistaan, itsestään muistaen kotona odottavan vaimon, ollaan vaarattomilla vesillä. Näitä keskusteluja voin laskea yhden käden sormilla olleen muutamia. Tiedän omat intressini olla vaikka nunna, mutta sekin tehtiin selväksi luostarin taholta. Luostari ei ole vanhainkoti, jonne tullaan saamaan vanhuudenhoitoa. Sinne pitää tulla kilvoittelemaan lihanhimoja vastaan. 
Sisso, luonto valmistautuu soitimelle ja se kiinnostaa mediaa, kuka kenenkin kanssa, milloin missäkin vaeltaa. Naapurimaan kuninkaalliset perustavat perheitä, joista he antavat kuulua aikanaan. Mikä on lasten ja naisten asema Suomi-neidon valtakunnassa.? Vaikuttaako siihen paavin pappien paheet, kun miehet voivat huonosti? He eivät voi enää olla perheensä elättäjiä, kun työt viedään halvan työvoiman maihin. Rahakkaiden brändäys vie meitä kauas elämäntarkoituksesta, jonka moni on hukannut lain alle jäätyään.