HELLI JA OIVA SUPIKOIRA
tai
ANSA JA ARMAS PARASHANKE
Mielenrauhan säilyttämiseksi olen jatkanut matkaa vaiheesta vaiheeseen. Olen ihme, suuri ihme ollakseni Suomi-neidon suojeluksessa Suomen rajojen sisäpuolella. Voisihan se olla, että olisin syntynyt intiaaniksi, mustaksi tai aasialaiseksi. Kun vanhempiaan ei voi valita, tunnen olevani ruma ankan poikanen. Eihän 8-lapsisesta perheestä voinut tyttö lähteä oppikouluun. Samoista lähtökohdista olevat lapset aloittivat kansakoulun. Sen ajan koulukiusaaminen tuli kuvatuksi oikealla hetkellä. Minulle ei ole paikkaa tytön vieressä, vaan tönimisen ja tuuppimisen jälkeen välillämme on hajurako ja minä nurkassa.
Klick, ja valokuva muistaa tuon tilanteen ja pitää sisällään ne 12 lapsuusvuotta. Sitten 8 vuotta vieraalla paikkakunnalla, vieraitten ihmisten nurkissa valkolakin takia. 50 vuotta olin sovinnossa itseni kanssa kaikesta kokemastani ja palasin syntymäkuntaani vanhempieni hoitajaksi.
-Sinä olit pentuna kova suuttumaan.
Kaikki palautuu mieleen ja olen se pelästynyt, saparopäinen tyttö nurkassa. Näin minut muistettiin lapsena ja näin minä itse muistin lapsuuteni. 50 vuotta tulee kuluneeksi lakituspäivästä. Puuhataan luokkakokousta. Minuun saadaan yhteys, kun käytän samaa nimeä, jolla minua on kutsuttu kasteesta lähtien elokuussa 1941. Huolta, työtä elämä on tuonut, onneakin joskus totta kai.
Mitä minä muistan noista 8 vuodesta? Käyn sen läpi mielessäni muodonmuutoksena lapsesta aikuiseksi, toukasta perhoseksi. Se on hyvin omakohtainen kokemus, kipeäkin koteloitua kuoreensa, uinailla äänettömänä, herättämättä huomiota.
Ympäristötekijöillä minua rangaistiin. Jouduin hoitovirheen kohteeksi sen ajan koulutettujen ammatti-ihmisten kautta. Mikki puhui biologiasta, tuleva piispa uskonnosta, Kohonen psykologiasta mielenkiintoisesti. Suti-täti opetti ruotsia, rehtorska saksaa, Kohoska englantia sen ajan menetelmillä kirjoittamalla. Rehtorilla oli historiasta virallinen kirjatieto eikä hän saanut henkeä kauan sitten olleisiin tapahtumiin. Vuosiluvut oikein ilman sisältöä eivät kauan päässä pysy. Korvasta kansliaan taluttaminen tuntuu koko iän. Eihän tyttö puolustaudu, vaikka kuinka pojat vetäisi tukasta, tönisivät kovakouraisesti muuttuvaa kehoa.
- Eihän, eihän.
Tyttö antaisi kikattaen kaiken tapahtua kuin Leppäsen Aune. Minä sieppasin puupenaalin käteen ja mojautin Mattia päähän ja pakenin. Odotin rajumpaa hyökkäystä. Sitä ei tullut. Matti sai sellaisen tällin, että esitteli kuhmuaan toisille. Sen jälkeen sain olla siltä taholta rauhassa rehtorin tehostetun valvonnan alla. Kotelo ympärilläni kivettyy. Sitäkö lähtisin avaamaan 50 vuoden jälkeen menestyneille isänmaan toivoille. He eivät mahdu nahkaansa eivätkä jaksa raahata omaisuuttaan ja saavutuksiaan repeämättä liitoksistaan. Ikävuodet >12>50>>>>70 elämässäni ovat huikea seikkailu. En enää jaksa valittaa puutteitani ja laman lupaamaa niukkuutta jopa puutostilaa, jonka aikaansaamiseksi järjestetään vaalit vuodesta vuoteen.
Viimeisistä vaalirahakohu ei ota laantuakseen. Joidenkin palkitseminen optioilla hyvistä saavutuksista oli merkki uuden rahamaailman ryöstön aloittamisesta. Kuinka he kehtaavatkin kehua kultaisilla kädenpuristuksilla ja ystävillään, jotka ovat samassa juonessa mukana. Vaaleissa valitaan aina uudet ihmisenpuoluelaiset huutamaan yhteen ääneen asioita. Sieltä se totuus paljastuu.
Olisiko aihetta puhdistaa ne näkymättömät vallankäyttäjät niiden 200 näkyvän takana, jotka eivät anna vain ääntänsä, vaan koko ajatusmaailmansa, mitenkä Suomi-neitoa pitäisi kuristaa, että ihmiset pysyisivät tyytyväisinä. Työpaikat on jo viety huithittoon tuottamaan sijoittajille lisäpääomaa. Bisnesenkelillä ja bisnesenkelillä on suuri ero, sen katsoin netistä ja kuuntelin radioateljeesta. Oli suuri löytöretki tulla tähän päivään ja suoritta YEA-Tutkinto. Siitä sain tarvittavat tiedot loppuelämääni varten hakemalla yrittäjäosaamista sukupolvenvaihdokseen ja inhimillisten voimavarojen kehittämiseen. Tärkeimmät keskustelut kävin hississä ja esittelin tuotteeni. Hissistä poistuessa kuulin perääni huudon.
- Minä lähetän vaimoni luoksesi.
Ja sen hän myös teki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti