Ein besonderer Tag

ja elämänilo
Asiat toistuvat kohdallani sykleissä varsinkin loma-aikana. Edellisen kerran olin Tunisiassa WTC -tornien kaatamisnäytöksen jälkeen. Amerikkalaiset olivat kadonneet saudien rakentamilta lomarannoilta. Paikalliset turismista elävät kaipasivat heitäkin. Minut huomattiin ja nostettiin julkisuuteen kuin Obaman isä ja mummo. Nuori arabimies tarttui käsipuoleeni ja ohjasi minut baariin tyttäreni seuratessa perästä. Hän esitteli kuin paraskin juontaja: 
- Äitini ja sisareni Amerikasta! 
Kohahdus kävi täpötäydessä salissa: 
- Amerikasta! 
Pöytään päästyäni kuiskasin: 
- Suomesta. 
Sitten olinkin kiinnostuneiden mielestä Venäjältä. Sen he tiesivät minun kotimaastani pakkasen, lumen jääkarhujen lisäksi. 
Palvelu oli laadukasta, jollaiseen en ole kotimaassa törmännyt. Olihan kaikki muuttunut itsepalveluksi kaupoissa, kahvibaareissa, pankeissa ja verenpaineenmittauksessa. 

Osaan toki verenpainemittaria itsekin käyttää, mutta lääkityksen purkamiseen tarvitsen lääkärin apua. Baarissa noudan kahvikuppini itse tiskiltä, maksan kortilla, siivoan pöydän edellisen porsastelijan jäljiltä ja istuudun juomaan kahvini hyvinvointipalvelujen, laadun ja tasa-arvon maassa. Voi niitä aikoja, paikkoja ja ihmisiä kaipaan. Olinhan lisääntynyt suvuttomasti. Tunisialainen nuori mies sai kestitä äitiään Amerikasta.

Olen toisen kerran lomalla. Vietän sitä kotona, kotisairaalahoidossa. Lomaahan se on yrittäjän, eläkeläisen sairauslomakin; omalla ajalla, omalla tavalla, omalla kustannuksella. Näin toivoin omaishoitajille järjestyvän heidän yhdestä kolmeen lisääntyneen lakisääteisen vapaapäivänvieton kuukaudessa. Sitä toivoin itselleni eläkepäivinä Mansikkapaikalla. Mummola olisi elvytetty sukupolvenvaihdoksen kautta sukua ja vieraita varten tulla käymään silloin kun heille parhaiten sopii. Mutta kunta ehti ensiksi ja tiekunta sen esti hakemalla lapsuuden uimarantaan kärhämän nimeltä "Tiekartta Länsirannalla". Omistajana kuitenkin pidän määräalaa muukalaisille hautausmaavarauksena. Onhan kunta houkutellut uusrikkaita sijoittajia Venäjän perukoilta asti. 

Kevään mökkikauppa on vilkastunut. Kaikki haluaisivat viettää viihde- ja vapaa-aikansa viihde- ja vapaa-ajan keskusten lähellä. Siinä kunnan hanke on jäissä ja F1-venekisojen tapahtumapaikka on rakentamatta. Viivytyksen on aiheuttanut 2000-luvun ensimmäinen lama. Kuinka paljon kunta on valmis satsaamaan velkarahaa uusiin hankkeisiin? Lamat ja lomat seuraavat sykleinä elämässäni. Nyt lomani syy on borrelian polttohautaus. 
Olen kotona ja saan suonensisäisen tiputuksen kotona. Tuhkapilvi pysäytti lentelemisen sinne, tänne. On valtion huoli, kuinka saadaan merta edemmäs kalaan lähteneet ministerit, kansanedustajat ja medborjaret taas kotimaahan. Presidentti ehti nipinnapin kotimaahan juhlittuaan matkalla Tanskan kuningattaren syntymäpäiviä. Monta tapaamista on siirtynyt tulevaisuuteen tuhkapilven leijuessa Suomen päällä. Olen joutunut perumaan lähipäivän Otavassa. Uskalsin toivoa, että voisin osallistua videon välityksellä päivään, mutta se oli vain heitto siitä, että yhteyksiä voisi hoitaa verkon välityksellä. 
Mahdollisuudesta luvattiin ottaa selvää, mutta haittaohjelma koneellani ehti ensiksi. Ei suostu poistumaan eikä avaa muita sivuja. Vaatii jatkamaan antamalla kännykkänumeron. Kotipuhelimen numero ei kelvannut, vaikka se toimii langattomasti. Turvapuhelimen numeroa en voi luovuttaa, jos haittaohjelma siirtyy siihen enkä saa hälyytettyä apua. Onko minut kaapattu, kidnapattu, vangittu vai mitä tämä hyökkäys on ympärilläni. Lunnaiksi vaaditaan kännykkänumeroa saadakseni pokeripelistä 4 € hintaisia tekstiviestitarjouksia. 
Siinäpä uusi vaalirahan keräämismahdollisuus. Edellisissä presidentinvaaleissa osallistuin nettikeskusteluun ja sain kerjuukirjeen. Asialla olivat vaihdevuosi-ikäiset naistukijoukot. Näin päättelen kaulaliinan pituudesta hormoonien vähenemisen. Minua se loukkasi, onhan minulla 1 ilmainen ääni. Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaiseen vilahtaa. Tämä on nähtävissä kirkon, valtion ja kuntien puoluepolitisoitumisesta. 
Jenni parka lähestyy yhdistystäni markkinoimalla kehittyvien maakuntien Suomen kokoomuslaisia ministereitä. Viesti tulee sähköpostiin, jos jotakin kiinnostaisi. Kiitos! Ei, en mene halpaan vaikka koko ministerikaarti seisoisi torilla lavalla yhtä aikaa. Näin tapahtui v. 2001 Lahden kisoissa. 
Pääministeri ulkolaisine vieraineen oli onnittelemassa suomalaista hiihtokuninkuutta. Seuraavana päivänä paljastui skandaali ja mitallien takaisin luovutus. Minä häpeän meitä suomalaisia miljonäärejä alalla kuin alalla. Itselläni ei pokka petä eikä alahuuli väpätä kuin Lilliuksella, kun minun omaishoidontuesta leikataan, otetaan verot ja loppu peritään sosiaalilautakunnalle takaisin minun tekemästä työstä. Kysyn suulla suuremmalla: 
- Mitä, perkeleitä, te luulette olevanne? 

Kohta käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa, punkkivaarasta huolimatta. Ne todelliset purijat ja imijät ovat ottaneet puoluepoliittisen ihmisen muodon. Heille kelpaa vain raha, raha ja raha. Kun rahaa ei ole, täytyy lainata tulevilta sukupolvilta Ojalan laskuopin mukaan. Helmitaulun käyttö on ollut taitolaji, nyt kone laskee plussat ja miinukset, kertoo ja jakaa. Me olemme jakojäännös, josta saadaan kokonainen lisäämällä nollia perään. Nollien elävöittämiseksi piirretään niille silmät, suu ja isot korvat. 
Paha susi oli nielaissut mummon ja asettunut sänkyyn. Punahilkka kyselee, miksi sulla on noin suuret silmät? - että paremmin näkisin sinut. Miksi sulla on noin suuret korvat? - että paremmin kuulisin sinut. Miksi sulla on noin suuri suu? - että paremmin voin sinut nielaista. Se on menoa nyt pienelle Punahilkalle.