Omaishoitajan ammattitauti

Sairastuin siihen jo kotihoidontuen aikana. Kipeillä nivelillä yritin raahustaa katsomaan toisen jalkansa menettänyttä tätiä. Asui vielä kolme viimeistä vuotta yksin kotona pyörätuolissa. Ohikulkijoiden vahingoniloisia töpeksimisiä tädin omakotitalon suuntaan kuului sisälle asti. 
- Jo on polliisin rouva köyhtynyt, kun ei kannata maksaa lehtienharavoinnista eikä ruohonleikkuusta, ruusupenkkienhoitamisesta puhumattakaan. 
Tämä oli talollisten suusta kuultua, kun vielä itse pystyivät omin jaloin kulkemaan etiketin mukaan. Isäntä muutaman askeleen edellä, emäntä seuraten perässä säädyllisen välimatkan päässä. Kun siinä ajatuksia vaihdettiin, piti huutaa kovaa, että toinen kuulisi. 
Kateellisena ohimarssissa arvioitiin, kuinka piikalikka asui omakotitalossa. Heillä itsellään oli pieni rivitalo-osake. Täti kuului kunnallisen kotipalvelun piiriin. Kaksi avustajaa kerrallaan tuli katsomaan. Aluksi täti kutsui kaupasta kahvileivät, milloin Musta Ukkonen ei ollut sillä päällä, että olisi tuonut lämpimäiset hyvästä hinnasta. Keitettiin kahvit ja juoruttiin kaikkien palvelun piiriin kuuluvien asiakkaiden asiat yleiseen jakoon. Näin lähti ennenaikaiset kuolematkin liikkeelle. 
Tuttu Elssa tulee vastaan suoraa katua. Näen jo kaukaa, kun hän riisuu käsinettä kädestä. Kohdalle saavuttuaan hän tervehtii kädestä pitäen. 
- Otan osaa. 
- Kiitos, mutta mistä osanotto? 
- Isäsi on kuollut. 
- Kyllä hän vielä eloon jäi, kun läksin kaupalle. 

Taloyhtiössä oli lippu puolitangossa, ja isääni kuoletettiin jo kolmatta kertaa. Naapurissa kuolema vieraili vieden ensiksi emännän, sitten tyttären ja viimeksi isännän. Kaikki tämä tapahtui kolmen kuukauden sisällä. Kuoleman odotettiin vievän vanhimman, mutta sillä oli toinen järjestys minunkin suhteen. Lähtöpaikasta sain terveisinä huuhaa-ystävältä. Sehän lähti syöpään kuolemaan. Kollegan arvio työn keskeyttämisen syyksi oli. Sehän joutui lataamoon.
Näin on närheet, kun menin tädin luokse pyynnöstä vähän kukkapenkkiä rapsuttamaan. Henkihieverissä naapuri seurasi silmillään ohimarssia ja kähisi astmaaattisesti minua hortonoomiksi.

Sain punkin maalla käydessä. Itse sen riuhtaisin irti ja sanoin terveydenhoitajalle asiasta. Ei täällä mitään näy. Eihän sitä voinut enää nähdä, kun olin sen poistanut ihoalueineen. Polvet tulehtuivat ja lääkärillä on kestovastaus. Se on kulumaa. Liikkumistani helpotti pyörätuolintyöntäminen ja talvella ketkupolkka, vaikka joskus vauhdissa tökkäsi hiekkaan ja minä lensin potkurin yli äkkipysähdyksessä. 
Kaksijalkaiset kunnan virkamiehet näkivät, että minä rikastun kotihoidontuella. Onneksi tuli omaishoidontuki ja he voivat alentaa tukea lainmukaiseksi, vähentää siitä verot ja ottaa päätöksellään lopun sosiaalilautakunnalle palvelumaksuna takaisin minun tekemästä työstä. 
En saanut enkä hakenut muuta kunnallista palvelua, mutta olihan tuen maksaminen sosiaalipalvelu. Heillä oli omat sovelluksensa antamistaan palveluista niin kuin he olisivat maksaneet sen omasta pussistaan. Sain onneksi ääneen ajattelemalla jonkun alaleuan väpättämään, kun sanoin terveellä maalaisjärjellä, miten asiat ovat. 
Punkki jättää jotakin vastapalveluksena veriateriastaan, kunta ja valtio ottavat kaikki rahat ja omaisuuden olemattomasta palvelusta kukkaronvartijoina. Punkki ja poliitikko aiheuttavat omaishoitajalle ammattitaudin. Miksi sitä tieteellisesti nimitetään? 

Suomalainen omaishoitaja saa omaishoidontukea. Olisivatko ne vastinpari - borrelia ja omaishoidontuki. Joku sanoi omaishoidontukea kirosanaksi, niin suivaantunut hän oli päättäjien päätöksiin. Minun työ on "zu Hause Pflegen" yhdessä "Hilfe für die Helfer". Borrelian poisto suonensisäisellä antibiottikuurilla toivon pääseväni siitä eroon vihdoinkin, kun tiedetään syy nivelkipuihin. Omaishoidon aiheuttamaan ammattitautiin ei ole vielä keksitty parannuskeinoa. Se on posttraumaattinen stressireaktio. Kaikki muu on pajunköyttä, mitä meille yritetään syöttää.