maanantai 10. toukokuuta 2010

Ihan sama

Salaiselle miljonäärille on ihan sama mihinkä julkkikset massiviset toimenpiteet kohdistavat. Ainakin he jäävät elämään suusta suuhun kulkevana perimätietona kuin polttouhrit tai meidän pienessä piirissä Fellmannin pellot. Lähtevätkö pörssikurssit nousuun myllynkivien teollisen tuotannon myötä, jää nähtäväksi. Massiivisuudesta ilmoittaminen ajoitettiin pörssien avautumiseen idässä. Olen käynyt näitä pankkiasioita läpi pienen ikäni. Palkansaajana olen ollut aina asiakkaana siinä pankissa, jonka kautta palkka on maksettu. 

Osuuspankki Yhteistuki oli tiensä päässä. Tilinlopetuksessa tuli eteen tilillä olevien pennien kohtalo. Siitä keskusteltiin tänä keväänä, ettei käteiskassassa voi olla 0,22 euroa. Pennit olivat poistuneet käytöstä ja niitä ei voinut maksaa ulos. Virkailija ottaa yhteyttä pääkonttoriin kysyäkseen, kuinka pitää menetellä. Tilille en halunnut jättää penniäkään, joten lupasin asian helpottamiseksi jättää pennoset pankin hyväksi. Päästiin sopimukseen menettelystä mummonmarkan (7)7 pennin kohtalosta. Siitä alkoi loppulaskenta ja pankki on hävinnyt tai uponnut johtajineen unohduksen yöhön. 

Käteiskassavahdille oli sattunut vipa laskiessaan maksettujen laskujen loppusummat pyöristämättä senttejä ja lopputuloksesta sai kirjanpitäjältä ohjeet, kuinka menetellä. Kuolleista herättyäni oli pakko lähteä apteekkiin, kun en ollut uudestisyntynyt ilman sairausoireita. Selaan postit oven välistä suoraan lehtikeräykseen. Kelan julistuksen säästän myöhempää tarkastelua varten. Avaimet on ovessa, mutta ovi ei ole takalukossa. Painan kahvasta ja olen käytävässä. Oveen on kiinnitetty lappu onnenpotkusta. Irrotan lapun ja ovi sulkeutuu äänettömästi. 

Pihalla kokeilen taskujani, kummassa on kodinavain. Ei kummassakaan, olihan ulkopuolella ovessa ollut lappu aiheuttanut paniikin kuin juutalaisten oviin ilmestyneet merkit tai lampaan verellä merkityt ovenpielet exoduksen alkaessa pakona Egyptistä. Paluu takaisin, soitan naapurin summeria ulko-ovella. Hän avaa oven ja pääsen käytävään. Ovella kokeilen, pääsenkö postiluukun kautta avaimeen käsiksi. Ei onnistu. Naapuri kurkistaa ovesta ja tulee luokseni. Hän soittaa huoltomiehen avaamaan ovea. Avausmaksu 30 € käteisenä. 
Kaikki rahani on pankissa ja lupaan nostaa hänelle rahat ja palauttaa sovittuun paikkaan. Käyn apteekissa ja maksan ostokseni ruokatililtä. Mukaani sain apteekin vanhoja lehtiä ja ilmaisen asiakaskortin. Koko maan kattavassa tavaratalopankkitaivaassa lottoan eurolla. 
Vilkaisen ohikulkiessa pankin puolelle. Siellä on menossa työpaikkajuoruilu enkä keskeytä tärkeätä palaveria. Olinhan saanut opetuksen, kuinka pankissa pitää mummoikäisen odotta perimmäisessä nurkassa vuoronumeron ilmestymistä taululle. Silloin en ollut istuutunut odottamaan vaan seisoin, kun edellinen oli jo poistunut. 
- En ole vielä painanut vuoronumeroa ja minulla on paperien käsittely kesken. Pankkisalaisuuden säilyttämiseksi ei saa tulla liian lähelle. 
Pankintäti on selvästi ärtynyt. Kysyin, onko hänellä ollut huono päivä. 
- Ei ole ollut. 
Saipahan minuun purkaa paineitaan. Silloin olin elossa ja hyvällä tuulella. 

Menen ostamaan ruokaa ja samalla nostaisin kassalta ovenavausmaksun. Kassapankki ei suostunut antamaan käteistä. Matkalla kotiin minulle selvisi pankkien välillä olevan viiveen, joka tarvitaan, että nettipankissa tehty siirto näkyy parin pankkipäivän jälkeen ruokatilillä. Ei ollut katetta. 
Tulen kotiin, siirrän kreditiltä debit-puolelle ja palaan takaisin pankkiin. Otan järjestysumeron, istun kauimpaan nurkaan odottamaan vuoroani. Yhtään virkailijaa ei ole paikalla. Sitten takaovi aukeaa ja päätäti ilmoittaa: 
- Kohta palvellaan, meni käymään asioilla. 
Istun aikani, vuoronumero räpsähtää taululle. Siirryn palvelupisteeseen ja ojennan henkilötodistukseni. Jotakin on vinossa. Musta tukka on niin kireälle vedetty päätä myöten, että silmätkin ovat vinossa. Niillä ilkeillä viirusilmillä katsoen hän sanoo: 
- Älä yritä ryövätä pankkia, henkilötodistus on vanhentunut. 
En voi nostaa ovenavausmaksua, vaikka tilillä on tarvittava summa. Kotona on voimassa oleva passi, mutta en jaksaisi lähteä hakemaan sitä ja palata kolmannen kerran maan markkinoita hallitsevaan pankkin. 

Ovelaa oli maksaa bonuksia, hankkia kanta-asiakkaaksi ja siirtää meidät perustetun pankin pankkiasiakkaiksi. Konstit on monet. Tämän olin käynyt läpi E -liikkeen konkurssissa. Sinne jäi isälleni kuuluvat ja irtisanotut jäsenosuudet maksamatta, kun konkurssi ehti ensiksi.
Menen ruokaosastolle, jota laajennettiin kadun alle. Odotan vuoroani asiakkaan takana ja iloisten, ruskeiden silmien edessä kerron asiani. 
- Pitäisi saada 30 euroa käteistä rahaa ovenavaajalle. 
Annan henkilötodistuksen ja nosto onnistuu sen kummempia kyselemättä. Hän on minulle uusi kassa, jonka kautta tulen aina kulkemaan ostoskärryni kanssa. Missään vaiheessa ei ollut minulla syyllinen olo. Olen hoitanut raha-asiani tarkasti elämättä yli varojen. Pankit ovat hätää kärsimässä meillä ja muualla. 

Minua oli pidetty turvallisuusriskinä pankille, kun vein käteisenä keräämäni rahaa tililleni. 
- Et voi tuoda enää rahaa käteisenä, on otettava tallelokeron avain ja vietävä sinne rahat. Toinen securitarefirma pistää ne tilillesi. 
Näin pankkimaailma meitä opettaa ja tämän suuntaisia ovat neuvottelutulokset Kreikan pelastamiseksi. Tämä on politiikkaa. Ei riitä, että meidän rahat ohjataan kankkulan kaivoon, vaan meidät kilteimmistä kilteimmät mummotkin vietäisiin katuhuoriksi EU:n alueelle ja rahat ohjattaisi pestynä hierojien edunvalvojan tilille talousvaliokuntaa. 

Tämä on kokemukseni herätä kuolleista, kulkea avaimilla ovista ja todistaa joka näkemässä passilla käyntinsä monitoimitavarataivaassa, kuka minä olen. En S-kauppapankille kuitenkaan vitunmummo, joksi joku vinosilmä erehtyi minua luulemaan, kun tavarataivas oli muutoksen kourissa. 
Olen lähdössä antisosiaalisena äitinä pitkälle lounaalle. "Syö suklaata ja selätä huumorilla Borrelia Burgdorferi", neuvoo toinen läheisriippumaton. Kokemuksesta hän tietää, mitä on edessä, kun kädenvaiva ei ollutkaan hiirikäsi. Jos suklaanhimo minut yllättää, on tiedossa päänsärkykohtaus. Ostan kuitenkin Fazerin sinistä levyn ja kaksi patukkaa tuliaisiksi kartanonkeitoksien keittäjille ja kutsujille.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minnekä ne nuoret ja nätit katuhuorat pantaisiin, jos me mummot veisimme heidän ainokaiset ansionsa?

Jotenkin tuntuu siltä, että en vaihda eloani katuhuoran ammattiin - eihän minulla ole edes sutenööriä;))

mammamia kirjoitti...

Nuoret ja nätit ovat jo yksi kannattavimmista kauppatavaroista ase - ja huumekaupan lisäksi. Minulle löytyi sutenööri naamioituneena hierojien edunvalvojaksi. Hän etsi kuitenkin yhdistyksestä äänestäjiä, mutta koko kopla kärähti yhdistyksen rahojen käyttämisestä omiin tarkoituksiin. Happamia, sanoi edunvalvoja kadulla minulle: Hieroja on kuin katuhuora, pitää hieroa kuka kysyy, kuka maksaa. Se on kirjattu lakiin "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Meidän mummojen työpalkka kupataan tavalla tai toisella ulkolaisille velkojen maksuun. Eläkkeet on seuraava ulosmittauksen kohde. Se onnistuu lakia muuttamalla.