torstai 29. huhtikuuta 2010

Täydellinen lähipäivä etänä

Tänään olisin ollut Otavassa alkuperäisen ohjelman mukaan. Olin sitoutunut "voimauttavan valokuvan" -kurssille osallistumaan olemalla läsnä kuusi kertaa saadakseni todistuksen. Se ei ole minun motiivini voimautua. Täydennyskoulutuksessa oleville se toisi opintopisteitä pätevyydessä tehdä ammattityötänsä.

Voisiko sattua parempaa teeveeohjelmaa kuin päivän Derrick "kikkerikii" -miehuuskokeesta koulumaailmassa. Ja toiseksi Tiettömän taipaleen takana suomalaisesta fysioterapeutista, joka löysi oman työnsä, rakkaansa ja kotinsa autiotilalta Norjassa. Naapurivanhukset kiittivät heidän paluustaan ja heittivät pollin yhteiskunnan suuntaan pitää maaseutu asuttuna. 
Meillä eletään ylikierroksilla, virikkeettömässä, tyhjässä hömpötyksessä. Sitä se on poliitikkojenkin kiireestä höpöttäminen. En mitään inhoa enempää kuin päättäjän näyttäytymistä kaikissa kissanristiäisissä keräämässä kolehtia ja ääniä tullakseen valituksi seuraavalle kaudelle. 

Rauhanruhtinas luki edukseen 12,5 % osuuden geeniperimästään. Se ei tee hänestä norjalaista enempää kuin seitsemäs kirnunhuuhdevesi kertoo, mihinkä kirnua on käytetty. Koristeenako nurkassa vai kukkapurkkina kanerville sen jälkee kun kerman kirnuaminen voiksi on lopetettu. 
Tuhkapilven hiukkaset pimensivät auringon juuri kun rauhanruhtinas oli ilmestynyt itärajalle. Maapallo pyörähti länttä kohti, mutta onneksi rauhanruhtinas elopainollaan tasapainotti lentoliikenteen vakautta. Jos hänessä olisi norjalaisuutta edes tarvittava määrä maapallon pelastamiseksi, hän asettuisi jo aloilleen. Sekään ei ole norjalaisuutta, että kansakouluopettaja tarvitsee yli miljoona euroa maksavan asunnon. Mistä kumpuaa muistot Liisankadulta samasta talosta ja Matti Makkosen ruumisarkkuliikkeestä? 

Tänään olen valmistautunut kuvaussessioon kotona pyyhkimällä pölyt muistojen varastohyllystä, lisäämällä tyttöjen kuvat Muumitalon maisemiin. Saudi Arabian ja lännen erottaa meri, jonka rannalla Lumoprinssi laulaa tekemästään matkasta miehen mielenmaisemaan. Odotan kahta hoitajaa, että toinen voisi ottaa valokuvan kertomaan päivästä, mitä tein lähipäivässä etänä. Verta putkeen ja tilalle antibioottia. 
Tämä ei ole ollut ihan pikku juttu minulle. Sivustaseuraajalle vähättelyn aihe vaappuessani kotiin ja tulemalla tämänikäisenä työvoimatoimistoon, yhdistyksiin, seurakuntaan, oppisopimuskoulutuksiin ja viimeiseksi varhennetun vanhuksen eläkkeelle. Se herättää minussa siltä taholta inhorealistisia tunteita. Antaa kuitenkin suuhuni suuremmar sanat: 
- Sitä juuri, en ole vieläkään varannut vanhainkotipaikkaa lakanoiden välissä.

Ei kommentteja: