keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Jan Skaar ja Vihtaniemen ensimmäinen

Vilkaisen kelloa tarkistaakseni viikonpävän. Onko se tänään tiistai vai joko ollaan huomenna keskiviikossa. Eilen oli kansallinen veteraanipäivä ja tänään illansuussa olisin lähtenyt mielellään Mikkeliin yöpymään. Tuhkapilvi ei ole lähtemiseni este vaan hitaalla käyvä systeemi terveydenhoidossa. 
Sairastuin jo 1992 maallakäymisen seurauksena. Sain rampauttavan matkamuiston Kuopion korkeudella. Borreliaa levittävä punkki on jo menossa pohjoista kohti. Olen saanut diagnoosin poikineen oireiden perusteella. On sanottu masennukseksi ja psyykkiseksi sairaudeksi. Joitakin oikeaan osuneita ongelmakohtia on kuitenkin löytynyt tutkimuksen yhteydessä. Lääkäri ajatteli ääneen: 
- Polvitaipeessa on Bakerin kysta. Tyhjennänkö sen? 
Kukaan ei ole minulle siitä sanonut. Kiitin mielessäni ja annoin luvan tyhjentää 67 ml hunajaista nestettä polvesta. Se oli jäykistänyt polven, että portaiden kiipeäminen oli rytmitetty askel viereen askelma kerrallaan. Nyt tiesin, mikä polvea vaivasi. Lääkäri näytti omasta polvestaan samanlaisen vaivan. Siinä oli jotakin sympatiaa kuin Betesdan lammikolla halvantunutta kohtaan. Nouse, ota vuoteesi ja mene. Epäilijöiden mieleen tuli terveydenhoidon hitauden ehto. He kyselivät: 
- Kuka käski kanniskella vuodetta saakelin sapattina. 
Ei kysytty kuka paransi, vaan kuka käski rikkoa lakia. 

Nyt on uudet selvitysmiehet asialla kyselemässä perään, miksi terveydenhoito on tilassa, missä on. Kuka hoitaa vanhukset ja kuka jättää hoitamatta. Viime sunnuntaina vietettiin minun nimikkosunnuntaita "Betesdan halvatun päivä". Kärsin niveltulehduksista vuoteen 2007 ja odotin kuluman seurauksia. 
Jos minä kulun, niin jalat lyhenevät ja reppu viistää maata. Minut kannettiin parantajan luo ja taas pääsin kivuistani lopullisesti. Niinhän minä luulin, mutta viime syksynä sain kipukohtauksen erikoisesti käsiin. Oireenmukaisesti minua olisi jo leikattu, mutta se ei olisi auttanut, kun borrelia oli aktivoitunut tai saanut tehosteen paarmanpistosta. 

Kuulemieni yksittäisten tapausten peruusteella lähdin kyselemään verikoetta borrelian varmistamiseksi. Nyt annetaan häätöhoitoa ja on oltava kotona kotisairaalassa. Ihan vähän harmittelen, kun en voi osallistua torstain lähipäivään. Syynä on menossa oleva hoito joka päivä 3 viikon ajan. Hoidon aloittamista en halunnut siirtää, sillä parempi nyt kuin ei millonkaan ja jäisin vaikeaksi potilaaksi itsehoitoni kanssa.

Tutustuin Jan Skaariin teeveen välityksellä. Hän yli 8-kymppinen asuu tiettömän taipaleen takana yksikseen. Oli luopunut jo lampaistaankin. Ainoana ystävänä näädät, joita Jan ruokki. Hän kertoili elämästään kaukana kaikesta ja kuitenkin siellä oli tultu toimeen. 
Samaa voin sanoa yli sata vuotta Vihtaniemellä elämisestä, työstä, vaivasta, hädästä, ehtiikö lääkäriapu ajoissa. Jan lähti parturiin helikopterilla kerran vuodessa. Nyt Vihtaniemeltä noudetaan sinne harhautuneita uusrikkaita mökkiläisiä medihelillä juhlinnan jälkeen syntyneistä tappeluista tarkkailtavaksi. Heidät pitäisikin pitää jatkuvassa tarkkailussa, eiväthän he tiedä, kuinka petollinen Juojärvi on juhannuksena. Minun lapsuudessa Juojärvessä oli munkkien vihkimää vettä. 

Kansallinen veteraanipäivä herätti muistoja, miksi minä olen täällä kaupungin katolla. Sitä pitäisi kysyä suoraan Tuusniemen kunnalta, tiekunnalta ja kunnan uusrikkailta mökkiläisiltä sijoittajina. Miksi olen koneella klo 3.00 aamuyöllä? Siksi, kun PC juhli veteraaneja ja oli aivan sekaisin ilman minun syytä. 
Yhteyskatkoksia tulee tuhkapilvistä, terroristeistä ja ihka omista poliitikoista lähtien. Heidän ainoa tehtävänsä on pitää huoli omista eduista, meille ei riitä mitään muuta kuin puutetta jokapäiväisestä leivästä. Keskuudessamme on kuitenkin Fransiscus Assisialaisia, jotka eivät huuda haloota tekemisistään. Voi harmi, uudelta toimitusjohtajalta jäi kokeilematta, mistä olosuhteista Äiti Amma tulee meille halattavaksi. Firmanperustamisesta kirjoitetaan kissankokoisin kirjaimin, ja hyvähän oli saada miehellekin töitä Äiti Ämmän puulaakissa.

Ei kommentteja: