Blogin kävijämäärän siirtyessä 1800- ja 1900-luvulle alkavat vuosiluvut kertoa suvuntarinaa perinnemetsässä. On saatu aikaan sisällissota alueista. Tiettömän taipaleen taakse on tungosta. Männyn takana kurkistelee tonttu joulun edellä, tuleeko joka syksyinen kelirikko tai rospuutto, niin kuin siellä asuvat sitä nimittivät. Lumi pysyi jo maassa, mutta pakkasta ei riittänyt vielä kantavaa jäätä kylmämään. Niemen asukkaat puuhasivat 7 km pitkän tien päästäkseen maitse asioilleen. Se oli yhteisesti rahoitettu hanke. Minun osuuteni päättyi isän jälkeen pyytämääni tietoimitukseen. Lähi-idässä siitä käytetään nimeä "Tiekartta Länsirannalla". Aika on puolellani. Meidän uimaranta tarvitaan kunnan uusrikkaiden mökkiläisten trailerilla auton perässä vedettyjen veneiden vesillelaskua varten. Sitä ennen UPM:n metsäkoneiden säilytyspaikaksi. Pelastustoimen opettaja halusi siihen pelastusoperaatioiden harjoittelupaikan.
Ensimmäinen ja ainoa yhteys kirkonkylään oli lähteä jäätä pitkin 7 km talvitietä tai umpihankea. Nyt olisi se välttämättömyys kunnan mökkiläisille. Siihen taitaa tulla ilmastonmuutos tuekseni, ettei jäätietä ole odotettavissa. Laskettelurinteissäkin on jo jouduttu turvautumaan tykkilumeen. Sekään ei onnistu, jos lämpömittari on plussan puolella. En osannut odottaa näin suurta mullistusta maailmassa, että voisin siirtää perinnemetsää seuraavalle sukupolvelle.
Katson talvisia valokuvia, joissa tontun jäljet lumeen jäi. Siellä on aina ollut tonttuja, joiden oikeutta on loukattu julistamalla: Maaoikeushan sen viimekädessä päättää. Kuka rantoja ja teitä käyttää, kun ilman teitä ja mukavuuksia elämäntyönsä tehnyt vanheneva väestö muutti kirkonkylään. Kansakoulut vapautuivat kunnan todellisten mökkiläisten asunnoiksi pois asuinkelvottomista kunnanmökeistä. Tuliko niistäkin lomakiinteistöjä rakennustarkastusrekisteriin jäädessään ilman asukkaita? Näistä tunnoista kertoi kotinsa Karjalaan jättänyt nainen, kun kysyin paikannimeä kantavasta, meidän avustuskohteena olevasta lastenkodista.
Nyt on näennäinen rauha, mutta ihmisiltä hyvä tahto puuttuu. Meiltä on köyhyys kadonnut, kun otetaan niiltä, joilla ei ole ja annetaan niille, jotka tarvitsevat rahallensa lisää tuottoa. Sama on työpaikkojen vieminen ulkomaille. Jätetään omat ilman työtä. Liikaa työkaluja, sanoi heimolainen, kun sirpin ja vasaran lipussa näki.
Työni teki tyhjäksi turhautunut metsäjätin työntekijä puuhatessani metsäsuunnitelmaa ja muita palveluja verkkoon. Ei sitä kaikkia kesämökkitontteja verkkoon hyväksytä. Se siitä yrittämisestä tietoyhteiskuntaan siirtymisessä. Olenkin seuraavassa vaiheessa tarinayhteiskunnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti