Tietotekniikasta ja kerjäämisestä

Kaikki rakastaa juhannuksena, ennen sitä ja sen jälkeen. Löydän omasta elämästä samoja unelmoituja asioita, jotka ovat toteutuneet kuningaskunnassa. Meillä vahinko oli jo tapahtunut ennen vallanvaihtumista tasavallassa. Se oli kirjattu lakiin "tyhjän saa pyytämättä" ja uusi vahinko pääministerin tullessa tiensä päähän. Maisemakartta Vihtaniemestä ja keltaisen tien päähän kohoavasta Mutaravilasta oli kaikkien kirjeketjulaisten tiedossa. Palaan tuohon kirjeeseen ajankohtaisuudellaan ja Aamukampakesään 2003.

Hei!
Kerään teidät kaikki kirkkovenesoudulle, Juhani peränpitäjäksi. Me muut airoihin, saamme viisi airoparia. Haluan kuitenkin ottaa järvelle mukaan kaikki kynnelle kykenevät avec ja lapset. Varsinkin lapset, joita te hoidatte; ovat teidän omaishoidossa.

- Samassa veneessä - i samma båt - in the same boat. Sitten teemme "eine Wasserfart" veneretken. Teksti on kuin "Lampaansyöjistä" kovin ajankohtainen.
Saadessani kirjeen matkaan keväällä suunnittelin kesää tietoisena siitä, että vähiin käy ennen kuin loppuu. Juhannusta vietin parvekkeella. Tulitikunleimahdus kokkona ja yksi valkoinen juhannusruusu kukkana auennut juuri sopivasti. Ilmassa oli taikaa. Saarikoski seuraili luomien raosta touhujani kestopullonsa kanssa. Ei haitannut, en ollut yksin.

Vihdoinkin muutin kotiini. Olen asunut 3 vuotta, tavarat purkamatta, kaikki kadoksissa. Nyt se uupumus alkaa hellittää. Paperit odottavat järjestämistä. Sain kutsun sukukokoukseen ja Villa Inkerin matkalle Karjalaan. Annan mennä ohitse ilmoittautumispäivämäärien. Heinäkuun teen hierontaa kesätyönä. Tein outoja asioita, joita teen silloin, kun jotakin on tapahtumassa. Kirjoitin enolleni kirjeen ja viime lauantaina hänet haudattiin. Ehdin kiittää häntä eläessä rakentajana, ettei kuoltua haudalla. Hautajaisiin ei kutsuttu.

Heinäkuun viimeisenä maanantaina ajattelin, laskenko työpäivät (1095 pv) eläkeikään suuremmasta nollaan vai loppuelämän ensimmäisestä päivästä (1.8.2003) aina päivä kerrallaan. Päädyin tähän em. Ja merkitsin sen luontokalenteriin. 1095 -------0.
Illalla soi puhelin myöhällä. Puhe oli englantia, sitten saksaa. Isä Camillo on vakavasti sairas. Äiti Teresana minun tuli se tietää. Annan e-mail osoitteeni. En osaa tavata saksaksi, mutta tulihan se viesti kirjeenä postissa. Sen jälkeen omaishoidonkieli on ollut saksaa, om. hoit. liitosta prosyyri ja sanakirja käyttöön. Tämä on 45 vuotta kestänyt kirjeenvaihtoystävyys ja hänen tyttärensä halusi minun tietävän ja tulevan.

Oloni on jo tasaantunut. Kaikki tuntuu sadulta. Lumoprinssi Tonavan rannalla on sairas. En ole koskaan lukenut saduissa omaishoitamisesta (Punahilkka ehkä). On ne projektitkin, sanataidekin löysi minut. Siinä lähtemisen vaikeus.
Olin ryhmän kanssa Radiomuseossa äänittämässä kuunnelmaa ja äänitehosteita nauhalle. Se on hienoa ja helppoa tietokonetta käyttäen. Siinä en ole väliinputoaja. Kun hankitaan, tilataan viimeinen uutuus. Tehdään äänityksiä yhdessä.

Olen kirjoittanut, äänittänyt kasetille aikamerkkejä, auringonnousuja ja -laskuja, Napapiirin yöttömän yön keston. Jukka Itkosen runomaratonin.
"Kaipasitko sinä minua?
Ja sinä sanot: Kyllä.
Niin pilvet jatkaa kulkuaan
Montmarten yllä."
Runoja kymmenillä kielillä, ranskaksi naiselle: Jää, jos tulit jäädäksesi!
Ja mehän jäämme. Ollaan Maatuska-puunukke. Kuka milloinkin vahvimpana kätkee kaikki, ollaan yhdessä.

Olen löytänyt sukulaissieluja radion välityksellä. Koko ajan on Kuulemisen Kultamaa ollut läsnä. En ole vain ymmärtänyt, kuullut kyllä olen.
Nyt kuunteleminen vie kaiken ajan. Otan kasetit ja äänitän ne yhteen aamuhartauksineen. Siinä on ideaa. Tiedän Eilan Joensuussa kuuntelevan samoin. Ollaan yhdessä samaan aikaa. Jaakko Löytty sanoi siirtyvänsä kirjoittamaan vain rakkauslauluja. Lauloi todeksi Luvatun maan. Minä teen samoin - rakastan (käskyn mukaan) niin kuin lähimmäistäni. Tehän teette samoin, jos muistatte rakastaa itseänne. Jumala kysyi Joonan kirjassa.
- Vieläkö olet suuttunut? 
- En ole. 
Olen oppinut nöyrtymään. Tämä on paras elämäni. Se on ollut vaikea läksy opittavaksi, Nyt olen sen oivaltanut.
Kirja astuu ulos kansista, KAUK -projekti avasi silmäni.
Sisarukseni eivät hyväksyneet minua. Halusivat päästä minusta eroon. Pistivät kaivoon kuin veljet Joosefin. Kaivo aukesi luolaksi. Johtaa varmaankin Tonavalle. En mene asioiden edelle. Mansikkapaikka on kuitenkin tallella.
Kuinka voitaisi järjestäytyä? Sävellahjakin olisi mahdollinen rahankeräämiskanava. Lokakuun loppuun pitäisi hakemus olla sisällä ensi vuodeksi.
Olisiko viikolla 45 tämän kirjeen matka-aika täynnä? Nyt kirje päättyy jollekin teistä. Ota talteen tai lähetä minulle. Olisi hyvä, jos jokaiselle jäisi muistiin, milloin on lähettänyt. Siis viimeinen on seuraavan kierroksen ensimmäinen.
Postipoika tai lehdenjakaja kolistelee klo 2.30 lehtiä luukkuihin. On minulla aikaa kirjoittaa päivälläkin. Nyt vain unirytmi on sekaisin.
Lainaan vielä Jukka Itkosta.

Keskiöinen omakuva (lyhennetty)

Nämä yöt, kun uni ei tule
ja vatsaakin kipristää.
Ja täytekynä piirtää
niin soikeaa ympyrää.

Kuu katsoo luomiensa alta
tätä tekniikan maailmaa
miettii hiljaa, miks' ei tuo yksi tuolla
silmiään kiinni saa.

Kuka yksin huoneessa valvoo?
Mikä mies? No, se on vain hän,
jonka kynä piirteli vihkoon
kolmikulmaisen ympyrän.

"Rauhaisa mieli ja mielessä rauha. Ei mitään kiirettä, lähde tai jää." Ja huomenna, siis tiistaina vien kirjeen postiin teitä kaikkia ajatellen.
Rakkaudella M

PS. Käsinkirjoittaminen on vaihtunut koneelliseksi. Alkuperäiset kirjeet on tallessa ja konekieliset taidepaketissa korvaamaan yhteiset kokoontumiset. Nyt viimeksi twittaan, kun ... tai twiittaan, kun ... Emme vielä silloin tienneet mitään naamakirjoista tai twittereistä. Meille riitti aikansa vertaisatukiryhmäksi ketjukirjeristeily.