Ei ole katsomista lahjahevosen suuhun. Olen ihastellut valkoisia, terveitä hammasrivejä jalkapalloa katsoessani. Tekohampaat jo 17-vuotiaana 1960-luvulla kertoo jotakin meidän hampaiden tärkeydestä."Tiedän paikan kamalan, koulun hammashoitolan, siellä hampaat revitään, ikenet vain jätetään." Suutuin silmittömästi näistä joulupukin hirtämisestä kuusenoksille ja hammashoitoon kohdistuvista lauluista. Nyt voin yhtyä ja pistää paremmaksi kokemuksen perusteella.
Kesäpäivästä Kangasalla muunnelluin sanoin häpeä alkoi. Huomasin virheeni silmänräpäyksen liian myöhään. Kapu vain siveli leukaansa hymyillen sisäänpäin. Kahdeksan vuotta olin tarkkailuluokalla ulkokuntalaisena. Sitten lasten opettajana seurasin juoppoa miesopettajaa. Hammaslääkärin valitsin kahdesta, tutumman. Hän jätti jälkensä suuhuni liian korkeana hammaspaikkana. Siitä oli seurauksena jännityspäänsärky takaraivossa ja leukanivelen muutos. Kasvot vääristyivät, kun purin vain paikatulla hampaalla vastinpari yläpuolella. Minusta oli tullut piikkihampainen. 25 vuotta hoitovirhettä.
Muistan suuhuni työnnetyt tupakkaiset sormet hammaslääkärikäynnillä. Asiansa osaava hammaslääkäri totesi: Sinulla on suussasi liian korkea hammaspaikka. Siitä alkoi aikaaviepä ja kallis hoitojakso. Surukseni hammaslääkäri kuoli ja olin taas tyhjän päällä, kuka minua hoitaisi. Hammaslääkärikeskus on kuitenkin säilynyt ja hoitokorttini oli tallessa.
On ollut hammas- ja silmälääkärivaje. Ei vastaanottoa, ei uusia potilaita oli ajanvarauksen tulokseton haku. Tutun kautta kävin silmälääkärissä Jyväskylässä. Ei ollut Oravia hoitamaan urheiluvammojani. Kuluma polvissa, lonkassakin. Se on seurausta jännevenähdyksestä nostaessani perunasäkkiä ojan yli. Siihen loppui juokseminen. Vammoihin paneutunut jäsenkorjaaja/hieroja hoiti minua ja paransi vaivani. Siitä on kauan enkä ole uudelleen voinut saada häneltä hoitoa.
Kirjoitin englantilaiselle parantajapapille vanhempieni vaikeasta vanhuudesta ja heidän olonsa helpottamisesta hoitajana. Lääkärin mielestä vanhempani joutaisivat jo kuolla. Hoidot lopetettiin ja minun tehtäväksi jäi vain kuolintodistuksen tilaaminen voidakseni haudata vanhempani luvalla.
Sain vastauksen kirjeeseeni. Orava ilmestyi Tuuspellon pihapuihin. Oli kevät 1992, äitini viimeinen kevät. Oravan puuhailut pihapuissa olivat ajankulua äidilleni. Oravasta tuli Mummon Orava. Juoksi voimalinjaa pitkin kohti kyläpaikkaa, kun menimme vierailulle ilman äitiä. Nämä ovat elämää suurempia asioita tässä meidän lääkäripulamurroksessa.
Palveluntuottamisen tulokset ovat siirtymässä pääomasijoittajille. Vuosi syksystä juhannukseen on ollut minulle uutta punkinpureman jäljittämisessä. "Ihminen on vain kerran nuori, sitten on keksittävä uusi selitys." Lainaan tohtori Kiminkisen Lanneveden osuuspankin ylistyslaulua: "Sain sieltä akan, helevetin hyvän akan sainkin." Sekin on diagnoosi: "Vanha akka" ja on vaihdettu kukkia molemmin puolin yhteisymmärryksen merkiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti