Sain puhelinsoiton ja soiton syyn selityksen, joka oli kädessä kirja 'punainen hame ja muita kaaria' ja nyt pitää soittaa. Olin ilahtunut soitosta, olihan välillämme ollut miettimistauko "me emme sitten tavanneetkaan" -kortin jälkeen.
Olin ollut hengessä mukana lähettäessäni kartan ja hotellitietoja heidän tuloaan varten juhliin. Itse en ollut menossa tilaisuuteen enkä vastannut odotuksiin näkemisestä, kun siitä ei sovittu. Minulla oli muuta menoa enkä ollut siitä ilmoittanut, olihan hänellä omat juhlat. Punainen hame sai hänet muistamaan minut, kuinka olin aloittanut kirjeketjun elämäntarinaviikonlopun jälkeen.
Olen joutunut sen myös päättämään kirjoittamalla kirjeet koneelle ja lähettämällä taidepaketin mukanaolleille. Se oli minun harjoitustyö oppia käyttämään tietokonetta kirjoittamiseen, kuvien skannaamiseen ja tulostamiseen. Vein sen loppuun omakustanteisesti tilaamalla mustetta tulostimeen. Paperiversiot taidepakettiin ja postimerkit päälle. Ihmettelyyni kalleudesta sain taas myötätuntoa osakseni. "Olisihan raha voinut kulua turhuuteen."
Nautin olosta etuoikeutettuna, kirjoitustaitoisena. Kokoontunessa ryhmässä kirjeyhteys tuli mainituksi. Sai palautteen: Pitäisi olla kirjoitustaitoinen. Kaikki omaishoitajat ovat kirjoitustaitoisia, mutta kaikilla ei ole mahdollisuutta kirjoittaa verkossa. Käsinkirjoittaja tunsi alemmuutta, kun kirjoitin koneen hankkimisen jälkeen koneella. Tämä onkin toinen juttu hankkia kone, nettiyhteys ja verkkokirjoitustaito.
Teknisestä puolesta vastaavat ovat ylemmyydentuntoisia kysellessään: Etkö sinä ymmärrä? En ymmärtänyt kysyjän ymmärrystä. Hänen käyntinsä yhteyksiä viritellessä oli yhtä tyhjän kanssa. Olen saattanut hämilleen nuoren lääkärin hyväksyessäni hänen anteeksipyyntönsä.
Istuin hyvissä ajoin terveystalon lääkärin vastaanotolla. Lääkäri oli ajoissa, puhui ennen huoneeseensa sulkeutumista tuttujen naisten kanssa ja veti oven perässään kiinni. Talonväkeen kuuluva nainen pujahti sisälle, tuli jo toinen ajanvarannut. Odotin kummanko lääkäri ottaa ensiksi vastaan. Riki Sorsa laulaa Joella; Kaukaa taas palaan joelle kerran/ ja se mua tuudittaa ja saan unohtaa/ huuhdon huoleni jokeen taas kerran sen viileys mua rauhoittaa./ Sitten ovi aukeaa. Nainen pujahtaa ulos ja lääkäri seuraa perästä. "Anteeksi, olen myöhässä."
"Päiväsi on pelastettu, kun osaat pyytää anteeksi." Se oli erikoistuneelle nuorelle lääkärille yllättävä vastaus. Tutki varovaisen asiallisesti ja lähetti hermoratatutkimukseen. Kävin senkin ja sain oireenmukaisen tuloksen. Kädessäni on leikkausta vaativa pinnetila. Leikkauksen voisi tehdä yksityisesti heti. Oireet olivat lisääntyneet toiseen käteen ja jalkoihin. Minua ei leikata ennen kuin tiedän, mistä on kysymys.
Se oli alkuoireilua uusiutuneesta borrelioosista. Olin kuullut yksittäistapauksia samanlaisista oireista ja hakeuduin verikokeeseen punkin pureman vasta-aineiden toteamiseksi. Tulos oli positiivinen toisessakin kokeessa.
Unohda koko juttu, kaikilla länsimaalaisilla on positiivinen tulos tietämättään. Nyt sen tiesin, pitää siirtyä oireenmukaiseen hoitoon. Tervehtymistä on tapahtunut. Oikean käden pinnetila on parantunut. Tulehdusarvot ovat laskeneet ja voin vähän paremmin. Muut oireet ovat pahentuneet lääkehoitokokeiluista huolimatta. On tutkittu ja hoidettu suonensisäisellä antibioottitiputuksella. Melkein vuosi on vierähtänyt ja olen alkutekijöissä.
Tämä on loppuelämäni ensimmäinen päivä. Yhtä sekava olla varhennettu vanhus eläkkeensaajana. Punkki tietää, miksi pitää saada veriateria. Rahamaailma ei tiedä, kuinka pankit ovat menetelleet rahakaupoissaan. Kassavahdilla on päänvaiva, kun pitää osallistua Kreikan pelastamiseen.
Punkit lapsuudessa eivät vielä sairastuttaneet eikä rahamaailma ollut vielä köyhässä Suomessa näin sekaisin. Elettiin tehden työtä ja pidettiin menot ja tulot tasapainossa. Maksettiin itse omat velkamme. Sitten tulee sijaiskärsijät velkojen takaajina velallisen päästessä pälkähästä.
Olen Kairon kaatopaikalla opettamassa lapsia lukemaan. Luku- ja kirjoitustaito on ainut pelastus tästä kaaoksesta. Sitten vielä vaaditaan ymmärrystä ymmärtää lukemansa. Koskaan ei minulla ole ollut kuullunymmärtämiskoetta. Tunnen itseni "hylätyksi", kun en ymmärrä tämän päivän korkealta ja kovaa pauhaavaa puhetulvaa, riippumatta siitä, kuka puhuu, mitä puhuu, kunhan puhuu omaan pussiinsa. Oma lehmä on ojassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti