Jokaiselle päivälle on omat murheensa. Huomisen huolista ei tarvitse lainata tälle päivälle. Tekstiviestistä on minulle tullut suoran yhteydenoton mutkaton väline. En vaivaudu enää paikalle kuulemaan face to face solvauksia. Pysyn asialinjalla ja saan vastauksen samalla niukalla mitalla. Poissa on assosiaatiot, joita herätän ilmestymällä kutsuttuna oletuksella, ettei teistä kukaan tule paikalle.Isäni oli viimeinen etiketin tunteva. Isoisä vielä lohkaisi tietäessään poikansa syntyperän ja syyttömän osallisuuden punakapinaan. Valta vangitsi, kidutti, näännytti nälkään ja lähetti kotiin kuolemaan. Toisen sukulaismiehen, syntymättömän lapsen isän, valta mestasi ampumalla neljän muun torpparin kanssa. Minä häpeän näitä urhoja ja tämänkin päivän sankareita, jotka tyhmyyttään ovat karkottaneet minutkin russakanturkkia paikkaamaan.
Kun on paikka paikan päällä, niin on markka markan päällä. Meidän köyhyys ei ole rahan puutetta vaan pahempaa köyhyyttä - järjenköyhyyttä, jota todistellaan heiluttelemalla suuria seteliä rallatellen: "Minulla on, mistähän saisi sullekin." Nalle on sitä mieltä, että köyhän kansan hyysääminen on lopetettava.
Suurisuinen sammakko kieltää kerjäämisen. Kattohaikaran pesässä luonto hoitaa tämän tehtävän. Ei tule moraalista rapulaa. Viimeksi kuoriutunut poikanen on pienin ja heikoin. Ei jaksa kerjätä ruokaansa muutaman päivän hyvin ruokittujen poikasten joukossa. Nääntyy nälkään ja pudotetaan pesästä pois.
Yhteiskunta elää aikaa Notre Damen kellonsoittajan alamaailmassa. Siellä kaikki on mahdollista ja esikuvina pidettyjen juonet paljastuvat kirkonmiehistä lähtien. Blogin teksti yllätti putkahtamalla esiin, vaikka punainen luonnos jäi odottamaan muokkausta. "Karhu" -elokuva viihdytti juhannuksena. Emo kuoli kivilohkareen alle ja pieni pentu koki huimia seikkailuja. Siinä raavaan metsästäjän arvomaailma muuttui toiseksi, kun karhu pelasti hänen henkensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti