Arkistoin viimeisiä sairauskertomukseeni liittyviä maksuja, lääkemääräyksiä ja minulle määrättyjen lääkkeiden sairaudenhoitavia ja sivuvaikutuksia aiheuttavia ominaisuuksia.Juhannuksen vaihtuessa arkeen olin tohtori Kiminkisen yövastaanotolla radion välityksellä. Hän puhui borrelioosista samaa, minkä minä olin lukenut netissä spirokeetasta, lymentaudista ja kumlingenistä. Tohtorilla ei ollut omakohtaista kokemusta enkä ollut potilas, joten hoitoa hän ei määrännyt. Hän painoi pisteen minun sairauskertomukselle enkä luennoi siitä enää.
Lukekaa netistä ja katsokaa Teho-osastoa. Ei tarvitse maksaa kalliita yksityislääkäri- ja tutkimusmaksuja ja välttyy yksityisen lääkäriaseman tarpeettomalta leikkaukselta. Tarvitsen edelleen hammaslääkärikäynnin, saadakseni Kela-korvauksen suuhygienistin tekemästä työstä.
Tämäkö on sitä kasvua, mistä aamulla kuulin radiosta köyhän (järjenköyhän) kaupungin pelastamiseksi? Nyt voin palata päiväjärjestykseen. Vedän ikkunoihin valkokankaat ja olen Afrikassa tai järvellä katsomassa, kuinka albatrossi liitää vapaana. Juhannus kaupungissa toistaa samaa kaavaa. Satamassa poltetaan kokkoa. On liian kaukana minulle. Saarikosken kestopullosta riittää vielä. Valkean juhannusruusun korvaa vaaleapunainen roskiksesta pelastamani äitienpäiväruusu. Yksi kerrottu kukka, niin kerrottu, että muistuttaa kokoon puristettua myttyä. Muurikello aloittelee toista kukkimiskierrosta. Kliivia lopettelee ensimmäistä kukintoaan minun hoivissani. Kukat olisivat minun ystäviäni, mutta ikkunani eivät suosi santpaulioita. Lasiset festivot kestävät auringonpaahteen eikä niitä tarvitse kastella.
Kuvahakuna hiekkakurpasta tuli hiekkakuoppa. Viikon lintuna se herätti minut ja poistui tajunnastani hiekkatietä etääntyvin askelin. Ehkä ne olivat samalla nauhalla. Herään uudelleen kahdeksan jälkeen, kun käydään keskustelua hyvästä ja pahasta kasvusta. Hyvästä jää jotakin jäljelle, pahasta luonnontuhoa, onnettomuuksia ja ylivelkaisia pankkeja. Minulla hyvätekijänä on osuutta miljoonaperintööni enkä ole sitä kiristämällä enkä varastamalla kasvattanut. Menetyksien kautta se kasvoi.
Se on tasajako jakajankäden kautta. Pidin huolen, että vanhempieni toive toteutui, kaikille osansa. Isäni ei saanut nähdä eläessään meitä sisaruksia sovussa saman pöydän ympärillä. Mauri Kunnas maalasi meistä kahdeksasta "Veljessarjan". Olkoon se perhepotretti seinälläni. Veljelleni jätin edellisen sukupolven valokuvan, jossa äiti sisaruksineen tuli kuvatuksi hautajaisissa. Heitäkin oli kahdeksan elossa. Vähiin käy ennen loppuaan, yksi täti vielä vanhenee viisaasti. Kaikista heistä on minulla muistona lämmin läikähdys.
Vuoden kuluttua; Voi, minun päiviäni! Minkä sukukokouksen saan aikaan Holoppalan Holopaisista. On aikamoiset tuliportaat. Sukunimen säilyttäjä on yksi äitinsä mukaan, toinen on isänsä puolelta perinyt äitinsä sukunimen. Tiesin ottaessani takaisin tyttönimeni, kuka olen. Kuinka selvittäisin syntyperäni nimenmuutoksessa. Palaisinko sukuun Holoppalan Holopaisena äidin puolelta vai olisinko pohjatuulen kärvistämän Holopaisen jälkeläinen isänpuolelta.
Sukunimen vaihdos on tarpeeton, jos geenipankki on Holopaisia kummaltakin puolelta. Enon tyttö sai syntyä prinsessaksi. Ei tunne kuuluvansa sukuun eikä prinsessana ole sukunimeä.. Enon poikapuoli ei ole Holopainen, vaikka hän käytti sukulaisuuttaan minuun painostuksena kaikissa asioissa. Hänen kanssaan minulla ei ole mitään yhteistä. Toisen enon poika on Holopainen ja viimeksi kuulin hänen olevan Norjan öljynporauslautalla.
Borrelia Burgdorferi merkkasi minut. Yhtä kaikki ollaan suomalaisia sotimalla soditussa itsenäisessä isänmaassa. Jokainen tykönään ottakoon käyttöön edustamassaan puljussa ITE-arvioinni. Toisten arvostelemisen sijaan, vastatkoon. Kuinka meillä omassa työyhteisössä on asiat hoidossa? Löytyy osoitteesta www.koti.phnet.fi/maire41/- Hyvinvointipalvelut - laatu ja tasa-arvo/Hyvinvointipalvelujen loppuraportti. Siirryn Munkkiklubilla kirjoitusteni oikolukuvaiheeseen. Kirjoitin mitä kirjoitin verkkokirjoitustaidon opittuani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti