Värit ovat palanneet maailmaani. Sen huomasin aamulla odottaessani kellonsoittoa. Mikä sai ottamaan esille punaiset joulupallot ennen pikkujouluaikaa. On tulen aika metallille hyvässä mielessä. Siellä punainen, kulta ja hopea ovat kerrankin hyvässä hengessä täydentäen toisiaan. Sateenkaariöljyjen värin, tuoksun ja öljynhengen vaikutuksen halusi Ulla-Maija esitellä tietokoneella tehtynä paperiversiona. Minä tunnen sen nahoissani jollakin tasolla aromahoidossa erikoisesti. En voi muuten sitä ilotulitusta kertoa kuin hurahtaneen pommimiehen tai -naisen kuviteltu palkinto kuoleman jälkeen. Palaan takaisin sanoen: - Ihmiskunta tekee itsemurhaa ympärillä julman jumalan tähden. En ole enää verkonsilmässä kalana. Verkko hehkuu ruskan sävyissä. Tästä ei ole lupa puhua ääneen, muuten ymmärtämättömät vievät pakkohoitoon.
Naisterroristeilla teatterinvaltaukseen ryhtyessään ei ollut enää mitään menetettävää. Minulla on vielä otettavaa, mutta mitä minulla on annettavaa, sitä ei voi ottaa minulta pois. Olen valinnut punaisen pommilaukun, jossa on symbolinen kynä. Verkkokirjoitustaidon käyttäminen on vaikeampaa kuin pyssyn hankkiminen. Korkeimmalta taholta meidät yritetään torjua kollektiivisesti. Sukulaissieluiset tunnistavat toisensa, puhuvat samaa iloista kieltä Leevengoodin kanssa.
Mitä se lounatuuli itkee? Se itkee viivasuoria suita. Botuliinilla turvotetut huulet jäävät törölleen signaalikatkoksen yllättäessä. Tai käsi vispaa sanojen tehosteeksi, kun vastataan tyhmiin kysymyksiin. Se on päivänselvää, katteetonta sanahelinää. Löytyy vain miljoonaluokan rahasummia, joita syydetään kuin tuhkaa tuuleen. Sinne meni eikä riittänytkään. Tänään näin ja huomenna toisin. Ei ole mitään uutta länsirintamalla, missä se länsi alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti