Vanhan kertausta

Suomikuvaa kirkastetaan oikein kirkastajaksi ryhtyneiden loistaessa rahanvaloa. Eipä tuo ole pitkälle kantanut eteenpäin eikä häikäissyt pimeimpään vuodenaikaan. Vaalipuheet tuovat mieleen "Katujätkä"-projektin. Liian moni on syrjäytynyt työelämästä. Ehdokkaat laulavat kilpaa toisiaan suohon itseään korostaakseen ja toisia halventaakseen. Ennakkoäänestyspäivänä kohtasin omaishoitajien virallisen edustajan. Minusta on liikkeellä kummallisia huhuja. 
- Olet kuulemma sairastellut vakavasti. Kun keskeytin työni, 
- jouduin kuulemma lataamoon tai 
- vetäydyin syöpään kuolemaan kertomatta lapsilleni syytä lähtiessäni vanhempieni kotona hoitajaksi. 

Erotessani yhdistyksestä syy siihen ei ollut sairastuminen. Pieni piru iski mieleeni ja annoin vastauksen. "Olen ollut niin sairas, että psykiatriseen hoitoon on ollut lähete, kun en suostunut tekonivelleikkaukseen." Tai myöhästyin georgialaisten naisten palautuslennolta, kun jäin odottamaan eläkepäätöstä.
Hän kiirehti johtokunnankokoukseen. Paluumatkalla tapasin omaishoitajan. Vaihdettiin kuulumiset ja jatkettiin matkaa. Hoidettava voi hyvin, sehän on omaishoidon tarkoitus. Lainlaatija on onnistunut siirtämään kunnan tehtäviin kuuluvan terveyden ja sairauden hoidon omaishoitajien vastuulle. Kunnat ovat käyttäneet tähän tarkoitukseen varatut rahat muihin näkymättömiin kohteisiin. Omaishoitajilla voi rahastaa ja tuottaa säästöä yhteiskunnalle. 

En puhu hoidettavien puolesta, hehän saavat parasta mahdollista hoitoa kotona. Mutta kuinka omaishoitajien jaksamisen kanssa on? Siitä tiedän jotakin minäkin omakohtaisena kokemuksena. Omaishoitovuosia 54 miestyövuotta on kuin Mandelan 27 vankilavuotta rotusorron vuoksi. Rauhanpalkinnoilla on arvostelun kestävät myöntämisperustelut. Saihan Äiti Teresakin tunnustuksen työlleen Kalkutan köyhien hyväksi. Katolinen kirkko julisti hänet autuaaksi. Minulle tämä on tuttua "autuaita ovat rauhantekijät" ja elämään sovellettuna se on mielenrauha, sovussa itsensä kanssa. 

Tätä tarkoitti viimeinen rauhantekijä puhuessaan nukkumisen armolahjoista. Kun uupumus unenpuutteesta on tosiasia, on omaishoitajakin hoidontarpeessa. Sama koskee sukupolvenvaihdosta. Kunnilla ei ole tarkoitusta alkuperäiskuntalaisten jatkavan synnyinseudullaan. Kunnan varastotalon ovat miehittäneet velhot, jotka houkuttelevat kuntaan myöntämällä lahjuksia kunnan uusrikkaille mökkiläisille. Naapurissa on etuoikeutettuja äkkirikastuneita. Heille isänmaan myyminen on kova sana. 

Veripula vaivaa sairaaloita, joten köyhimmät ovat valmiita luopumaan toisesta munuaisesta saadakseen työpaikan. Meidän köyhyytemme ei ole rahanpuutetta vaan järjenköyhyyttä. Siitä köyhyydestä saamme kuulla vaalisaarnoissa vaaleista vaaleihin; 
- mitä te teitte aikananne meille, sen me teemme aikanamme teille. Eikä siitä umpikujasta näy ulospääsyä. Vaalirahoitus sokaisi viime vaaleissa. Se selvisi minulle torilla puoluepoikien tarjotessa kahvia ja kehuessa entisten tultua valituksi ammattiliiton rahoilla. Kell' onni on, se onnen kätkeköön. Mutta se koituikin epäonneksi, kun kehui julkisesti rikkoneensa lakia ilmoittamatta saatuja lahjuksia. 

Puhelinsoitto palauttaa minut kuntoutustukeen jälleen kerran. Nyt "jatkaja" kysyy, myisinkö työpöytäni hänelle, kun on jälleen aloittamassa hierontayrittäjänä. En myy, tarvitsen sitä vielä itse. Muistan 5-kymppisen naisen, joka sai vamman vatsasairauden seurauksena. Hän oli käynyt suojatyössä koko aikuisikänsä. Hänen oli pakko osallistua vammaisena suojatyöhön. Matonkutominen urakkavauhdilla oli hänen tehtävänsä. Siitä maksettu raha ei riittänyt päivän aikana ruokarahaksi. Veivataan rahaa tilille työstä ja peritään ruokaraha eri laskulla. Jospa kukaan ei ymmärtäisi verrata loppusummia keskenään. Ei edes ruokapalkalla käydä suojatyössä. Sieltä saatuja rasitusvammoja tai muuta sairautta kieltäytyy lääkäri hoitamasta. Vanha äiti kertoo tyttärensä puolesta lääkärin vastauksen. 
- Tällaisia tapauksia ei enää hoideta. Tämän kaiken olen kuullut tällä vuosituhannella. 

Huokasin helpotuksesta vuosituhannen vaihtuessa, että kaikki on hyvin. Tästä on hyvä jatkaa. Mutta ongelmat tulivat eteen hyvin pian, kun isä kuoli. Vielä kuntoutustukiasiaa. Kela oli antanut päätöksen, että kuntoutustuki lakkaa. Antaisinko minä raportin, miksi meidän yhteistyö päättyi. Annan, mutta suoraan Kelalle. 
- Se on lääkärin tehtävä ohjata työhönkykenemätön oikeaan lokeroon, millä rahalla nuori elämänsä rahoittaa. Minä annoin mahdollisuuden, joka oli liian hyvä toteutuakseen. Hieroin alennetulla hinnalla harjoittelijalle varatut työt, sillä juridisesti ei työsuhde koskaan alkanutkaan. 

Minulta on vaadittu raportteja saadakseni maksusitoumuksilla tehdystä työstä palkkani. Olen ensiksi kieltäytynyt, mutta kun minulle on selvinnyt ajatus, on raporttini sisältö: 
- Minä häpeän meidän terveiden puolesta, mitä vammaiset ja sairaat saavat käydä läpi ns. täysjärkisten pompotellessa luukulta toiselle. Kuntoutustukeen luottava on löytänyt oman paikkansa. Mitä hyvää hänelle olisin toivonut, sitä hän ei pystynyt ottamaan vastaan. Katujätkäpartio on nyt ääniä kalastelemassa hyväuskoisten yrittäjien soveltaessa rauhanlakia: Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana tehty työ ei työtä ollutkaan. Työtä on vain palkkatyö arvona siitä maksetut optiot. Leiviskästäni tilin teen kuinka käytin mä kanteleen. Lähdenkö soitellen sotaan meidän sorrettujen ja väärin ymmärrettyjen riveissä. Raporttini sisältö päättäjille ei ole muuttunut. Minä häpeän meidän puolesta.