Asunnottomien yö eroottisella hautausmaalla

Elämänikäisen koulutuksen kautta sinne päädyin. En elinikäisen, jos sanavalinnoista ollaan tarkkoja. Minulla ei ollut syntyessäni mukana varaosapussia, ohjekirjaa eikä talonmiestä. Sitä toivoin omaishoitajana, olihan minulla vanhojen vanhempien hoitovastuu ilman koulutusta. Opetin isän halaamalla halaamaan ja äidin kanssa nauroimme niin, ettei tiennyt olimmeko istuutumassa vai nousemassa ylös sängyn reunalta. Yleinen palaute oli: 
- Pitää olla niinkuin pidetään. Ei tullut toiveita, oli vain odottamista hetkestä toiseen mitä ehdin ja mitä teen. Luotin osaamiseeni, olinhan jättänyt lapseni selviämään omillaan nuorina aikuisina. Minua ei enää rassannut vieraiden ihmisten sanomiset, mitä tytöt olivat tehneet enkä ollut panemassa heitä putkaan, että ympärillä juopporinki voi juoda rauhassa. 

Elinikäinen on minulle elimen ikäinen ja matkansa päässä joutuu elimineen eroottiselle hautausmaalle tohtorin väitöskirjoineen tai ilman. Onneksi on netti, jossa saan lukea minulle signeerattua väitöskirjaa, jonka luovutus ajasta, paikasta ja ehdoista ei päästy yksimielisyyteen. Onko väitöskirjalla sukupuolisymboli? Ainakin sen aihe oli kovin maskuliininen. Väittelijä, masentunut omaishoitaja, joka opiskeli oman elämän korvikkeeksi yötyönä tohtoriksi ja monen tutkinnon lisenssiaatiksi. 

Tekstiäni kommentoimaan on tullut uusi anonyymi. Samalla hän arvostelee tekstin raskautta ilman kappalejakoja. Olen vasta oppinut verkkokirjoitustaidon. Enemmän minua on rassannut kaapelikatkokset ja vanha kone kuin tekstin keveys ja helppolukuisuus. Roskapostin ja ponnahdusikkunoiden sanoma on selvä. Yhdellä ruudunkokoisella lävähdyksellä pääsee suoraan asiaan. Varsinkin kun kuvaa ei saa pienennetyksi eikä poistetuksi muuten kuin sammuttamalla koneen virheellisesti. 

Kirjoittamaan asiaa harjoittelin verkkoympäristössä etäopiskeluna. Lopputulos "Sukupolvenvaihdos" on lyhyesti kerrottu neljällä kuvalla: Vahvuuteni - Heikkouteni, Mahdollisuudet - Uhat. Se korvaa ainakin 42 kysymysvastausta alaviitteineen. Mitä siitä kirjoitan, kirjoitan itselleni henkeä pidätellen. Erotan lauseet pisteellä ja jatkan isolla kirjaimella, ettei tekstini niin yhtäpötköä ole. Sain ohjeen opetella puhumaan vierasta kieltä peilin edessä. Kirjan lukemisen aloitan nousemalla seisomaan ja lukemalla ääneen kuin iltasatua. Siitä se teksti aukeaa tai lapset nukuttaa. 

Mitä kirjoittamiseen tulee, on se ollut opettajasta kiinni. Isänikin hermostui, kun laiskanläksynä piti kirjoittaa 100 kertaa öljylampun valossa "Hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala x100". 
Koneet on ohjelmoitu tekstinkäsittelyyn. Poliitikot kirjoituttavat puheensa avustajillaan. Heille on annettu sanaluettelo, josta valitaan tietyt sanat ja sekoitetaan. Se on poliittinen puhe, jossa ei ole mitään ymmärrettävää enempää kuin leipäpapin saarnassa. Ei päätä eikä häntää. Vasta 7-kymppisenä vaihdan työpaikkaa, kun tuotteesta en ole luopunut. Samoin teen kirjoitusympäristön kanssa. Minut on jo kutsuttu opettelemaan kirjoittamista ja juhlimista uudessa ympäristössä. Toivon, ettei siitä tule pökkäyskisaa. 

Minähän kirjoitan itselleni selvitäkseni uupumuksesta. Käytän sananvapautta, ihmettelen ääneen piäsnuatikoihen asioiden hoitoa. Kaikki tämä minun verkkokirjoitusympäristössä Munkkiklubilla kaukana kavalasta maailmasta. Olen oppija en oppivelvollinen enää. 
Elämänikäinen oppiminen oli Jokelassa ja Kauhajoella tosiasia. Olen päässyt kirjoittamalla terapiavaiheeseen ja välttänyt masennuslääkkeet ja psykiatrisen pakkohoidon. Olen löytänyt sanataiteen osa-alueen "Taide ja taudit" erikoistumatta elinsiirtoihin ja elinsiirtotestamentteihin. Jos minut kerätään tieltä onnettomuuden uhrina mustaan muovipussiin, minua ei saa kursia kokon edes hopealangalla. Olen saanut selkään siivet ja pyllyyn pitkän pyrstön. Digi-digi-blondi jakaa rahaa hymystä pyllyyn, kun huulet, tissit ja pakarat ovat alkaneet elää omaa irrallista elämää. Saksiniekasta löytyy panssarin alta makoisa ravunpyrstö, kun vedenelävä on joutunut elävältä tillillä maustettuun kiehuvaan veteen. Se on herrojen herkku ja nautittava rituaali käsienhuuhtelumaljoineen, joka on tyhjentynyt pikkutunneilla boolina. Se on mennyt päähän kuin häkä. 

Koditon ei aina ole asunnoton, vaan kulkurieläämää ihannoiva ylistää. Kyllä tämä kotiolot voittaa. Kotiin tullaan vain toipumaan, tankkaamaan ja hakemaan rahaa, että taas jaksaa jatkaa. Miten käy muistinsa menettäneiden muuttolintujen, jos ei enää muista, missä pesäpuu itkee. Käkihän asuu kellossa ja kukkuu. Avioliitonhaaskalla on jaettu kilonpaloiksi säästämättä pätkääkään kotiin lähetettäväksi. Kiitos kuluneesta.