Katsoin Huovilan puistossa kivijalaksi jääneen kivilinnan päänäkymää kuin tulevaa uutta vaihetta elämässäni. Leveä hiekkatie johtaa alas lammelle, jossa pulppuaa suihkulähde. Jotakin hyvin kauan sitten näkemääni palautuu mieleen. Visioni tulevasta heräsi eloon. Siirtymävaihetta kestää 10.10.10 asti, siitä olen saanut jo kirjallisen lupauksen. Lippu salossa liehuu Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivän kunniaksi. Veljeksistä on tullut elämässäni lukematon määrä vaikuttajia, jotka ovat yrittäneet kammeta kehityksen suuntaa tuhontielle.
Kirjoitettuna työnimenä he ovat "Seitsämät veljekset". "Die sieben Brüder" on minun käymä kehityskeskustelu itseni kanssa omasta elämästä. Suurperheestä ydinperheen kautta sinkuksi on väistämätön tosiasia monen kohdalla. Vaihtoehdoksi tarjoutuu Camphill ja Rudolf Steiner: Sosiaalinen peruslaki. "Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii itselleen suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista." Tässä valossa kaikki poliittiset itsestään selvyydet kääntyvät ylösalaisin, zoomaus päälaelleen.
Omaishoitajista tehdään poliittisia orjia ja omistajista tulee rahakasan päällä istuvia Roope Ankkoja. Radiossa tähystävät peräsuoleen ja pimenevä digi-tv-blondi käkättää hymyä pyllyyn. Siinä meille suomalaisen kirjallisuuden päivän noteerauksen huippu. Lääkäri vastaa palstallaan kysymykseen pers'silmän väriä ihmettelevälle, ettemme ole niin sinisilmäisiä. Kotisivujen oppimispäiväkirjan sisällysluettelo on tehnyt tehtävänsä. "Koulutus - verkkokirjoitustaito - on avain, jolla hallitsen muutosta, toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista." Minulla on ääni ja annan sen ilmaiseksi syksyn 2008 kunnallisvaaleissa. Isäni palasi Suur-Suomen sotaretkeltä ja antoi äänensä presidentinvaaleissa 6.2.2000. Seuraavana aamuna hän antoi henkensä ja kuoli.
Kirjoitettuna työnimenä he ovat "Seitsämät veljekset". "Die sieben Brüder" on minun käymä kehityskeskustelu itseni kanssa omasta elämästä. Suurperheestä ydinperheen kautta sinkuksi on väistämätön tosiasia monen kohdalla. Vaihtoehdoksi tarjoutuu Camphill ja Rudolf Steiner: Sosiaalinen peruslaki. "Yhdessä työskentelevän ihmisyhteisön hyvinvointi on sitä suurempi, mitä vähemmän henkilö vaatii itselleen suorituksensa tuloksesta ja mitä enemmän hänen tarpeensa tulevat tyydytetyksi, ei hänen omista suorituksistaan, vaan toisten suorituksista." Tässä valossa kaikki poliittiset itsestään selvyydet kääntyvät ylösalaisin, zoomaus päälaelleen.
Omaishoitajista tehdään poliittisia orjia ja omistajista tulee rahakasan päällä istuvia Roope Ankkoja. Radiossa tähystävät peräsuoleen ja pimenevä digi-tv-blondi käkättää hymyä pyllyyn. Siinä meille suomalaisen kirjallisuuden päivän noteerauksen huippu. Lääkäri vastaa palstallaan kysymykseen pers'silmän väriä ihmettelevälle, ettemme ole niin sinisilmäisiä. Kotisivujen oppimispäiväkirjan sisällysluettelo on tehnyt tehtävänsä. "Koulutus - verkkokirjoitustaito - on avain, jolla hallitsen muutosta, toteutan omia tavoitteitani ja huolehdin kansalaisvalmiuksista." Minulla on ääni ja annan sen ilmaiseksi syksyn 2008 kunnallisvaaleissa. Isäni palasi Suur-Suomen sotaretkeltä ja antoi äänensä presidentinvaaleissa 6.2.2000. Seuraavana aamuna hän antoi henkensä ja kuoli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti