Näin on, katsonpa valmiustilaa mistä suunnasta
tahaansa. Minulla on ollut alusta lähtien suunta selvä. Eteenpäin keisarikunnassa. MOT paljastaa keneltä otetaan keisarille, mikä keisarin on. Me, Jumalan hullut, olemme rahastuksen kohteena. Sillä vammoillamme me rakastamme.
Suomi on vaihtanut valtiomuotoa presidentin tasavallasta markkinamiesten, perintätoimistojen ja ulosottomiesten keisarikunnaksi.
- Kiinan keisari ratsastaa, pystyyn ratsunsa kapsahtaa. Maahan keisari kupsahtaa, mistä Kiina nyt uuden saa.
Meiltähän niitä löytyy joka lähtöön. Kun omaishoitajana jatkoin omaishoidontuella rahakasta puuhaa, alkoi opintomatka kiinalaiseen helvettiin. Matkaliput, olkaa hyvät! Bussiin nousee lipputarkastaja. Hulluhan tuo on, totesin ensimmäiseen lipputarkastukseen joutuessani. Olen aina lunastanut lippuni, mutta jäniksenä matkustavat ovat luoneet uuden ammattikunnan tarkastamaan lippuja ja lappuja joka asiassa.
Pyydän verotoimistosta Kela-asiointia varten veroilmoitustietoja. Siellä virkailija valistaa, että se on turhaa. Kelassa ei osata niitä lukea. Samalla hän ajatteli ääneen tulossa olevaa verouudistusta yhdellä kysymyksellä:
- Mistä saa loput noutaa? Virkakoneisto on tähän tehtävään ohjelmoitu ottamaan sieltäkin, missä ei mitään otettavaa ole.
Jos tilaan kyydin 112:sta liikuntakyvyttömänä lääkärin luokse varattuna aikana, olen valmis lähtöön. Kolme ihmistä heittoistuimen kanssa on ovellani. Tiedän mihin olen menossa.
- Ei sinua mihinkään lähdetä viemään, me tuomme sairaalan luoksesi. Peräännytään sohvalle istumaan. Mies pyörittelee polvesta ja jatkaa ohjeitaan.
- Olisit soittanut illalla, olisimme vieneet sinut kirurgille. Naiset pyörittelevät äänettöminä silmiään. Olen tilannut päivystysajan terveyskeskukseen, eikö minua sinne viedä. Istun heittoistuimeen ja matkalla ei ole mitään puhuttavaa. Työnnetään perillä käytäviä pitkin ja pudotetaan penkille istumaan. Minun puolesta asioidaan luukulla ja mies kumihanska kädessä sanoo "hyvästi".
Odotan vuoroani, lääkäri kutsuu nimeltä. Pyydän pyörätuolin, kun polvi on lukossa. Lääkäri tietää tehtävänsä ja istun jo tuolilla toimenpiteen jälkeen. Hymyillen hän sanoo.
- Et sinä tuota pyörätuolia enää tarvitse. Lääkäri itse työsi sen pyörätuolivarastoon.
Tästä on hyvä jatkaa. Huhu lähtee liikkeelle, minut on nähty pyörätuolissa istumassa. Jotakin on tapahtunut. Sitä pitää levittää ja lisätä omilla arvailuilla. Höyhenestä saatiin viisi kanaa tai kärpäsestä härkänen. Miksi tie valitsi minut. Miksi minusta ei tullut kirkkolauluja laulavaa nunna. Vaikka ei ne nunnan tarinatkaan aina ole pelkkää laulamista, siitä kertoo kuivunut kukka piispan Raamatun välissä. Piispa eroaa virastaan ja vähin äänin tutustuu elämään kirkon ulkopuolella. Pappien naisetko valitsevat kansanedustajan pieneksi aasiksi tai puhumattomaksi muuliksi odottamaan noutajaa, joka ilmoittaa: "Herra tarvitsee sitä." Mene ja tiedä.
Suomi on vaihtanut valtiomuotoa presidentin tasavallasta markkinamiesten, perintätoimistojen ja ulosottomiesten keisarikunnaksi.
- Kiinan keisari ratsastaa, pystyyn ratsunsa kapsahtaa. Maahan keisari kupsahtaa, mistä Kiina nyt uuden saa.
Meiltähän niitä löytyy joka lähtöön. Kun omaishoitajana jatkoin omaishoidontuella rahakasta puuhaa, alkoi opintomatka kiinalaiseen helvettiin. Matkaliput, olkaa hyvät! Bussiin nousee lipputarkastaja. Hulluhan tuo on, totesin ensimmäiseen lipputarkastukseen joutuessani. Olen aina lunastanut lippuni, mutta jäniksenä matkustavat ovat luoneet uuden ammattikunnan tarkastamaan lippuja ja lappuja joka asiassa.
Pyydän verotoimistosta Kela-asiointia varten veroilmoitustietoja. Siellä virkailija valistaa, että se on turhaa. Kelassa ei osata niitä lukea. Samalla hän ajatteli ääneen tulossa olevaa verouudistusta yhdellä kysymyksellä:
- Mistä saa loput noutaa? Virkakoneisto on tähän tehtävään ohjelmoitu ottamaan sieltäkin, missä ei mitään otettavaa ole.
Jos tilaan kyydin 112:sta liikuntakyvyttömänä lääkärin luokse varattuna aikana, olen valmis lähtöön. Kolme ihmistä heittoistuimen kanssa on ovellani. Tiedän mihin olen menossa.
- Ei sinua mihinkään lähdetä viemään, me tuomme sairaalan luoksesi. Peräännytään sohvalle istumaan. Mies pyörittelee polvesta ja jatkaa ohjeitaan.
- Olisit soittanut illalla, olisimme vieneet sinut kirurgille. Naiset pyörittelevät äänettöminä silmiään. Olen tilannut päivystysajan terveyskeskukseen, eikö minua sinne viedä. Istun heittoistuimeen ja matkalla ei ole mitään puhuttavaa. Työnnetään perillä käytäviä pitkin ja pudotetaan penkille istumaan. Minun puolesta asioidaan luukulla ja mies kumihanska kädessä sanoo "hyvästi".
Odotan vuoroani, lääkäri kutsuu nimeltä. Pyydän pyörätuolin, kun polvi on lukossa. Lääkäri tietää tehtävänsä ja istun jo tuolilla toimenpiteen jälkeen. Hymyillen hän sanoo.
- Et sinä tuota pyörätuolia enää tarvitse. Lääkäri itse työsi sen pyörätuolivarastoon.
Tästä on hyvä jatkaa. Huhu lähtee liikkeelle, minut on nähty pyörätuolissa istumassa. Jotakin on tapahtunut. Sitä pitää levittää ja lisätä omilla arvailuilla. Höyhenestä saatiin viisi kanaa tai kärpäsestä härkänen. Miksi tie valitsi minut. Miksi minusta ei tullut kirkkolauluja laulavaa nunna. Vaikka ei ne nunnan tarinatkaan aina ole pelkkää laulamista, siitä kertoo kuivunut kukka piispan Raamatun välissä. Piispa eroaa virastaan ja vähin äänin tutustuu elämään kirkon ulkopuolella. Pappien naisetko valitsevat kansanedustajan pieneksi aasiksi tai puhumattomaksi muuliksi odottamaan noutajaa, joka ilmoittaa: "Herra tarvitsee sitä." Mene ja tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti