Toinen ilta vaalituloksen jälkeen oli kirjoitettu tähtiin jo alkusyksystä. Ketään ei ollut naulattu ristinpuulle, sillä sen teon kanssa ei ole toistamisella mitään merkitystä. Kuolemantuomioista ei kuitenkaan kaikkialla maailmassa ole luovuttu. Neljä naista istuu pöydän ääressä keskustellen asiasta, joka nousee keskustelunaiheeksi. Kutsumaton kulkija tulee kadulta sisälle ja alkaa vaatia meitä etsimään, mitä hän tuli hakemaan vanhalta muistilta. Emme tehneet elettäkään ryhtyäksemme penkomaan paikkoja. Siitäkös kulkija intoutuu puhumaan politiikkaa ja politiikan tekijöiden myötävaikutusta, että hänestä tuli Suomen kansalainen. Seuraava presidenttikin tuli nimetyksi.
Tulin kotiin ja kuulin uutisista uusien valtuustojen uudelleen kouluttamisesta käyttäytymään korrektisti, kun perussuomalaiset rynnivät valtuustoihin. Tämä peruskoulutus olisi ollut tarpeellinen aloittaa elämäni uudessa vaiheessa edellisen laman alkaessa. Olin 50 v tullessani tilanteeseen, jossa vanhempani tarvitsivat ikänsä ja sairautensa puolesta joka päivä apua selvitäkseen arjessa kotona. Ulkomaalaiset eivät olleet uhka palatessani "profeetaksi omalle maalle". Joka päivä kohtasin minulle uutta yhteiskunnan, kunnan ja suvun kielteistä arvostelua.
Voimani ei kulunut vanhempien kanssa eläessä, vaan yhteentörmäyksessä kunnan vaatiessa minua tanssimaan heidän pillinsä mukaan. Ministerit eivät puhuneet kunta- eikä perhetasolla, vaan katsoivat kauas globaalisti selkä kotimaan ihmisiin käännettynä. Sitä saa mitä tilaa. Pitää palata uudelleen kouluttamaan valtuustoja. Mitä se minulle kuuluu, mitä sijoittajat puuhailevat ja rahastajat myydessään velallisia ulkolaisen perinnän kohteeksi.
Ammattini perusteella minua on lähetetty korkeimmalta taholta katuhuoraksi. Itse tiedän tekemiseni ja jätän katugallupit omaan arvoonsa. Pitkäaikaissairaat, vammaiset ja vanhukset ovat suurin ihmiskaupan kohderyhmä, joka on vapaata riistaa ökymaassa uppiksien näkökulmasta katsottuna. Ollaan alkuseurakuntatilanteessa. Kokoonnumme katutasoa korkeammalla lukittujen ovien takana kaukana unelmahötöstä.
Putosivatko sammakot kermasaaviin.
- Myö hukutaan.
- Ei hukuta, kun hypitään. Kermanvispaajat tietävät, että vatkaamisen jälkeen on meillä kermavaahtoa, unelmahöttöä. Se sai toimia pappilanhätävarana piparinmuruilla höystettynä. Kirnuamispäivänä äiti antoi kiltisti odottaville lapsille maistiaisena kermavaahtoa puolukkasurvoksella maustettuna. Loppukermasta tuli kullankeltaista kotivoita lisäaineena vain suola. Politiikka ei maistu unelmahötöltä vaan pakkopullalta, josta Aino sanoi kieltäytyessään toisesta pullapalasta. "Oli tuossa yhdessäkin vätkyttelemistä."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti