Sitoutunut

Kysynpä itseltäni, mikä lie minut noin väsyttänyt. Onko minusta enää muuhun kuin jäljentämään mallin mukaan. Sinä päivänä kun olen ottanut talteen lehtileikkeitä, on ajatus kulkenut, mutta aikaa ei ole ollut kuin arkirutiineihin. 

En tiennyt mihin ryhdyin vuoden 1990 jouluna, kun suuntasin Tuusniemelle mummon ja ukin taloudenhoitajaksi. Sitä kesti ukin kuolemaan 7.2.2000. Käyn "Lassin ja Leevin", "Kalle Kehvelin" ja "Kamujen" kanssa elettyjä hetkiä läpi. Ne ovat selvittäneet sukulaisuus-, naapuruus-, ja ihmissuhteita, kuinka monisäikeistä elämä voi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan ja ennalta määrättynä tietämättä, mitä huominen tuo tullessaan. (kirj.17.10.2000 ohjelmointikirjaan)

Tänään kaikki kokemukseni kokee joku toinen samaan tehtävään sitoutuneena. Suunnitellaan syöpäsairaille saattohoitoa kotona. Loviisa sitoi itsensä pyykkipojilla esiliinastaan pyykkinaruun, kun ihan kaikki asiat menivät pieleen. Minulta estettiin viemästä avannepussia käyttävän isäni pestyjä vaatteita kuivaushuoneeseen nuorten naapureiden narupöksyjen ja tangojen jälkeen. Jouduin ulkokuivatukseen viimeisiksi vuosiksi. 

Ja minä seisoin ulkona itsenäisyyspäivän edellä ripustamassa osakkeenomistajan pitkiä kalsareita ja pitkähihaisia paitoja ulos narulle. Siitä on yhtiökokouksen päätös. Isännöitsijältä tuli puhelinsoitto: "Sinua häiritsee, kun naiset istuvat ulkona tupakalla." Vastasin: "Minun puolesta vetäkööt syöpäkääryleitä niin kauan kuin sielu sietää. Minä kierrän heidät toista kautta, Tornitietä, jos istuvat Kiertotiellä ja Kiertotietä, jos istuvat rappurallilla Tornitiellä." Se sai isännöitsijän muuttamaan uuden tanssikaverinsa kanssa omakotitaloon. 

Tuli kevät. Naapuri istui yksin rapullansa rillit päässä. Oli tullut näköhäiriö. Päästä oli löytynyt etäpesäkkeitä. Mistä syöpä oli lähtöisin. Seuraavan itsenäisyyspäivän jälkeen hän kuoli. Niin kauan minun uhmaksi tarkoitettu sielu sieti. 
Yksinjäänyt tunsi olonsa orvoksi. Mies joutuessaan rahavaikeuksiin yritti viinan ja lääkkeiden avulla ratkaista tilanteen, mutta joku ehti paikalle ja elämä jatkuu. Rouva teki muuttoa, toin isän ikkunan ääreen katsomaan sitä touhua. 

Turhautuneena päätöksiin johtaneista syistä jokainen muuttaja näytti kieltä. Niin tekee kamelikin ja sylkee naapuriensa päälle. Hyvä ettei pudottanut pöksyjä ja pyllistänyt. Olisihan isänikin ehtinyt nähdä livenä "MobileFemale Monument"-teoksen oman makuuhuoneensa ikkunasta. Se on liveroolipeliä vapaaehtoisvoimin. Harkitkaa tarkkaan uusia omaishoitotilanteita suunnitellessa, ettei vaippojen ja apuvälineiden käyttäjistä tule silmätikkuja naapureiden silmissä eikä heidän hoitajistaan pakkopaitaan hommattavia mielenvikaisia.