"Kaksi mummoa meni mustikkaan. Toinen ei mahtunut", on minulle ollut oivallus, jolla lapsi on avannut silmäni. "Mummoja on kolmea sorttia", kirjoittaa Kari Suomalainen teoksessaan Kolmivarpainen sammakko, - "kilttimummot, kärttymummot, ja könttimummot. Könttimummojen alalaji on kuolemanmummot." Heillä on musta hattu, musta krimiturkki ja heidän henkensä haisee hautausmaalle ja kun he köhisevät, niin ristit vain lentelevät suusta. Sekoitan mummokorttipakan uudelleen katsoakseni, kuinka meillä asennoidutaan vanhuuteen. Sen ympärillä pyörii paljon rahaa, kun kukaan ei halua olla vanha. Mitä pitäisi keksiä tilalle. Olen käynyt läpi muodonmuutoksen ja palannut kilttimummoksi. En koskaan ole halunnut tehdä kenellekään mitään pahaa. Mutta kärttymummoja riittää sanojanpaikalle, kun olen ollut mustikkaan menossa ja jäänyt ulkopuolelle. Jos sanoja on ollut perinteisen kaksilahkeinen, on hänen nenänsä alkanut kasvaa ja sormet katketa. Tälle löytyy vastinpari Pinocchiosta. Karin oivallus on eletty todeksi edellisen laman aikana. Jotka silloin rikastuivat kultaisilla kädenpuristuksilla, määräävät tänään marssijärjestyksen johtajina. Rahalla he hallitsevat, vievät työpaikkojansa mielivaltaisesti, missä on väkeä liikaa tekemään työtä halvemmalla kuin vanheneva väki suloisessa Suomessa. Ei ole pallo hallussa, vaan polli on hukassa.
Kilttimummot jaksavat uskoa lapsiin ja tulevaisuuteen. Salainen miljonääri lähtee vapaaehtoistyöhön, jota tehdään nuorten hyväksi. Tällä työllä estetään nuorten joutuminen rikoksen- ja huumeidentielle. Meillä kaikki päätökset mitataan rahassa. Viivytetään kuukausia, vaikka tiedetään hakijan olevan pulassa. Mikä ei aina ole omaa syytä. Rankimmin meillä jätetään omaishoitajat kaiken ymmärryksen ulkopuolelle. Jos kaulaa valkaistaan pienellä summalla, menee se kankkulankaivoon, projektinpyörittämiseen ja turhiin raportteihin, jotka ei vähemmän voi kiinnostaa, kun jää kaiken ulkopuolelle. Missä teot?
Kun monen vaiheen kautta olen tässä tilanteessa, samaistun ulkolaiseen nuoreen miljonääriin. Annan osakeannin. Miljonääri antoi rahaa nuorisoclubille äänitysstudiota varten. Muotisuunnittelijalle tietokonetta ja työtilaa varten. Ja sai toisen perheen, kun hänen rahoillaan viimeinkin vanhemmat saivat häät. "Tuntui hyvältä astua kirkkoon ja kuulla papin suusta olevansa aviopari." Tällaista uskon elämän olevan, silloin kun se parasta on ollut.
Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. 90 vuotta sitten mitattiin, kenellä on oikeus omaan elämään. "Omistamisesta on kysymys", sanoi kehitysyhteistyötä pienillä rahoilla tekevä sarjakuvapiirtäjä. Näytti kuinka pienessä koossa voi jakaa tietoa. Syyt ja seuraukset, kuvia 8 perheväkivallasta kopioituna A3-arkille neljä kertaa. Arkki taitellaan haitariksi jokainen kuva omalle sivulle. Tästä repästään sarjakuva pieneksi kirjaseksi. Yhdellä arkilla neljä kokonaisuutta. Siinä malli minun SUURIA SANOJA pieniä askelia
- julkaisulle. Perinneteosta sain palautteen. Kiitokset suurista teoista, pienistä sanoista. Siinä koko villakoiran ydin. Pieni on kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti