keskiviikko 9. tammikuuta 2008

Minä olen vain satama pieni

Mummonmussut laulavat syntymäpäiväonnitteluksi rakkauslaulun "lähtevien laivojen satamassa". Mikä minuun meni. Sain pakkoliikkeitä leukaperiin. Laulun sisältö avasi jotakin lukossa ollutta tai ikiroutaa ilonkyyneleiksi. Syntymäpäivät vietettiin Villa Ammendessa, yöpyen puutarhurin talossa. Sama toistui kolmen vuoden kuluttua Kuortinkartanossa. Tyttäreni järjesti yllätyksen tilaamalla mansikkakakun päiväkahville. "Retki meren rantaan" saa taas minut kyyneliin. Loppuelämäni teen matkoja pieneen satamaan retkelläni meren rantaan. 

Muistan ystäviä kaukana, Vladimir idässä, Ingmar lännessä ja elossa olevat sillä välillä matkalla maailman ympäri 80 päivässä. Kuinka hyväätarkoittavat mökkiläiset lahjoittivatkaan minulle nimikkoveneen matkantekoa varten. Se on palkinto voitetusta Amazing Race-kilpailusta. 
Olen nähnyt nälkää. Nyt kohtelen itseäni Korkeasaaren eksoottisena eläimenä. Syön sitä ruokaa ja punnittuna oikean määrän, mitä minun olisi pitänyt syödä koko elämäni ajan. Serkkuni 15-vuotiaana kertoo pitäneensä minua hengissä lipittäessään lusikalla sokerivettä suuhun, kun vanhemmat olivat viemässä tulirokkoon ja verenmyrkytykseen sairastunutta isosiskoa epidemiasairaalaan hoidettavaksi eristyksessä. Viipyi niin kauan, että vierasti kotiin päästyään. 

Olen uupunut unenpuutteesta. Jo kahden tunnin univaje aiheuttaa muutoksia aivotoiminnassa. Minulle omaishoitajana kertyi unenpuutetta Guinessin ennätystenkirjaan asti. Sitä ei poliitikko tunnusta ja koenkin sen vaurioksi, jota lääkärirunoilija kyselee itseltään: 
- Eikö särkyisi minussa. 

Nämä kaksi, syöminen ja nukkuminen on minun itse itselleni suotava. On syötävä ja on nukuttava riittävästi. Muihin tärkeisiin tehtäviin pyydän palvelua. Sitä tarjosi huoltoyhtiö hissin ollessa epäkunnossa.
- Meiltä saat tilata kantajan. Otatko mustan vai valkoisen? Vastaan.
- Mustan, sillä valkoinen mies ei kanna!
Minulla ei ole mitään hätää. Kaikki hoituu, kun haluaa elämän hoituvan tässä iässä. Pitää ensiksi itse särkyä, että voi ymmärtää särkyneitä. Meillä on liikaa leipäpappeja jakamassa omaa leipäänsä. Itse antaessani muistan aina.
- Sinun omastasi lahjaamme jaamme."



Ei kommentteja: