Näin se tie katsastettiin ja minusta tuli tieyksiköiden maksaja tiedoilla: Lomakiinteistö, käydään säännöllisesti. Käyttäjänä, Ym:t (Ynnä muut). Omistaja, sisareni. Matkanpituus ulottuu järven yli saareen. Siinäpä viimeiset diploomi-insinöörin laskelmat minun osuudestani. Mikään ei täsmännyt laskussa. Uskollisesti maksan, ettei maksamattomat maksut ulosmittauksessa antaisi aihetta ottaa koko maata. Jos olisi uusi omistaja, tieyksikkömaksut olisi jotakin muuta kuin minulle määrätyt. Omistajalla ja omistajalla on suuri ero.JÄLKEENPÄIN
Olen polkuni päässä,
tuhansistani erään
- ja niitä on täynnä maa.
On viileä ilta,
eräs päivä on mennyt,
on painunut metsien taa.
Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja kukat jää taakse
ja muualla tuuli soi.
Ja rakkaus, hetki,
vain silmistä siirtyy
ja mennyt taival sen vie.
Ja puristus kätten,
tosi eilen, tänään
unen lailla lauennut lie.
Ei mikään kuollut,
et sinä, en minä,
ei tuokio rakkauden.
Erään polun vain kuljin,
minä kuljin ja sinä.
Jäi hymyily surullinen. Aila Meriluoto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti