torstai 10. tammikuuta 2008

Sitä saa mitä tilaa ja e-postina tilaamatta

Hän. by J Karjalainen
Hän, sai mut uskomaan, hän,
hän, sai mut toivomaan, hän,
ja vielä enemmän.

Hän on aina ollut paikalla, kun olen häntä tarvinnut. Hän on parantaja/lääkäri, hän on pappi, hän on piispa, hän on radiopsykiatri, hän on ääneni saava poliitikko, hän on manageri, hän on mentor, hän on nobelisti, hän on kapellimestari, hän on äiditön lapsi, hän on omaishoitaja, hän on kaiken ymmärtävä ystävä.

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän.

Mihinkä kuntakeskustelu tukehtui netissä?
Hän ei ole hän, joka tekee itsestään markkinamiehen, kun minulla on sähköposti. Yritin kertoa lapsenlapselle livekokemuksesta tytön ikäisenä talonmiehen kanssa saunassa. Kun aloitin, tyttö painaa kädet korvilleen: 
- Minä en halua kuunnella. 
Se oli viimeinen saunareissu minulle naisväen käyttäessä hyväkseen talonmiehelle kuuluvaa sanavuoroa. En tiennyt, että talonmies, musta ja karvainen olisi myös saunassa naisten kanssa. Roskapostin kuvat kapineesta ennen ja jälkeen hoidon eivät vedä vertoja näkemälleni. Mimosan taideteos kapistuksesta on jotakin, mihin jokaisen tietämättömän pitäisi sukeltaa, ettei sivuilla näkyisi kuvina sairaita kuvatuksia. 

Käpylisäkkeet ovat surkastuneet, mikä ei näy ulospäin. Siitä kertoo kuitenkin mieletön roskaposti. Etkö millään pysty parempaan, paholainen, joka häiritset meitä, jotka tiedämme, mistä ajatukset ja tunteet ovat lähtöisin. Banaanikärpäset suuntautuvat samaan sukupuoleen alkoholin vaikutuksesta. Olisiko juoppous syy seksisairauksiin, kun selvinpäin on estoinen eikä uskalla olla seksuaalinen.

Kanavauudistus radiossa oli karmea kokemus interaktiivisuudesta. Tunsin itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri klo 7.00 änkesi kotiini enkä ollut sopinut aikaa hänen kanssaan. Tämä oli alku ja digidigi on jatkoa. Tarttis tehdä jotakin, kun joku osaisi. Paha on piirun verran edellä, vaikka hyväksi naamioituneena. Tietoyhteiskunta kaikille. Tyhmyys tiivistyy. Kenenkä tilauksia minun osoitteeseen syydetään. Sitä ei pysäytä, vaikka huudan: Minä en halua nähdä enkä kuulla. Minä vietän ramadania Mulukkukuarteessa ja luen Pajala-kommuunista kertovaa kirjaa Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä. 
Taiteilijan silmin nähtynä:
gallerie anhava, Marjatta Tapiola "Man and bearskin"
Vuoden esteettinen teko 2007 -palkinto Mimosa Palen Mobile Female Monument -teokselle.


Hän, hyvä haltiatar, hän,
yönkuningatar, hän,
on enää nimi iskelmän.

Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän.
Tunnen saman ikävän,
kun poissa on hän.

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän.

Hän, taas kitarani viritän.
Ja kuulen tutun helinän,
kun luonani ois hän.


Ei niin huonoa, etteikö olisi jotakin hyvää ja kaunista. Sillä kauneus on katsojan silmissä. Eeva Kilpi sanoo: Vanhan naisen silmänreijistä katsoo sisäinen lapsi. Ja pojat ovat aina poikia, kun eivät ryhdy vanhuuttaan sarviensa paksuudella kilpailemaan. Siinä sarvet kalisevat ja tulee työtapaturmia. Muistatko, kuka puhaltaa pipin pois?

Ei kommentteja: