tiistai 22. tammikuuta 2008

Lehmäntarina, joka on pakko kertoa

Diktaatti
Katovuosia ja voivuoria - katsaus on läpileikkaus kauttakuljetusta maasta pysyväksi maaseuduksi. EU-aikana maaseutu avaruudesta valvottavaksi ongelma-alueeksi. Maankäytöstä on täytettävä oikeita kaavakkeita monena kappaleena. Minusta parasta eläinsuojelua oli alku hakea EU-tukia. Isot pojat saivat työllensä hyvän korvauksen ilmoittaessaan olemattomista sioista. Tukirahat tulivat tilille. Ei ollut hajuhaittoja, eläinten huonoa kohtelua, epäeläimellistä kuljetusta eikä teurastusta. "Kyllä ne ovat viisaita", sanoisi kaskiajan ja riihenpuinnin muistanut isäni. Uskalsi elää ja auttoi naapureitakin. 

Maitotölkkien valmistaminen on loppunut Suomessa. Musamaidot on kaupoissa. Lehmä on muuttanut palmujen alle. Minulle kuva on tulevaisuutta. Omalla rannalla istun käräjäkivillä. Odottelen Vihtaniemen venepakolaisia liveroolipeliin. Jokainen tulee omassa rooliasussaan. Nykyiset kunnanmökkiläiset älkööt vaivautuko. Tulivathan he valmista tietä pitkin hakemaan lomakiinteistöihin sijoittamalleen rahalle lisäarvoa. La Strada, joka on mutkikas kuin juosten kustu jälki. Kun työn näkee, tekijän tuntee. Mikä yhteys on Vihtaniemen yksityistiellä ja Lapin matkamitalla; poronkusema. On aika fantasioihin, joista muistan pienen otsikon. "Viis tissii ja siittimet sikinsokin" Tämän tekee mahdolliseksi roskaposti, roskaposti ja roskaposti. "Ihka pohjaton kuilu", oli venemestarin mittaama syvyys meidän rannasta. Oli mieronkierroksella. 

Veneenkokka kohti rantaa Tålikka nousee seisomaan. Kokka kolahtaa rantakiviin ja Tålikka molskahtaa veteen. Vielä oli voimia omin avuin ponnistella maihin, vene karkasi ulapalle. Vaatteet märkänä, piipunperskat suupielistä valuen sai kerrotuksi kalpeana sukelluksestaan. Sai syyn oleilla meillä muutaman päivän täysihoidossa. Vaatteet kuivumaan, setelit kukkarosta levitettynä kalliolle kertoili ennestään tuttuja tarinoita. Ammattina mieronkierto ja veneenteko. Unohti kotona odottavan sairaan, vanhan vaimon. Poikkesi kälynsä luona, vei kaupasta hakemansa tuomiset ja tuli tyhjin käsin kotimökille. Siitä vaimo tenttaamaan, missä riisit. "No, sisaresihan nuo sai." Kertoi muunkin hauskanpidon, mikä oli viivyttänyt. Oli ollut hyvässä hieronnassa, oli hierottu munatkin myllin mällin. 

Larppauksessa olisin johtaja, en hierojanroolissa, vaikka näyttelijälle kaikki kohtaukset ovat toiverooleja. Larppaus noudattaa sääntöjä, mutta kukaan ei kohtele huonosti eikä vahingoita itseään eikä toisia. Nyt vielä laulan nuotiolla Marokossa, odotan kasviskeittoa päivälliseksi. Vetäydyn yöksi hiekkaan kaivettuun hotelliin. Kaukaa näkee paremmin, muistaa suutariksi jääneet pommit ja palavat autot, joilla postiryöstäjät viivyttivät poliisien työtä. Hevosentarinan olen nähnyt teatterissa. "Syhyttää niin."

Ei kommentteja: