Kiikkukallio

"Illalla taivaantähdet - ennenkuin nukkumaan lähdet tuikkivat tutusti kaukana kaukana - kuitenkin kuin kotona." 
Kuuntelen tätä päivää radion välityksellä levitettynä kaikkeen maailmaan. Huoli kiikun käytöstä on totisinta totta mummolassa, naapurissa ja Kosovossa. Kiikkukallio on vaiti. En saa siihen eloa, vaikka menisin paikan päälle herättelemään. Kaikki Kiikkukallion hiljentämiseksi on sinetöity laillisissa toimituksissa. 

Kun sinä et osannut sitä käyttää aikanasi jättääksesi seuraavalle sukupolvelle, ei sitä pitänyt minunkaan saada. Kiikkukallio kertoo monta tarinaa, kun osaa sitä kuunnella. Puhut niin kovaa, että en kuule, mitä sinä sanot. Sanomasi on täynnä kostoa ja vihaa. Sinulla on puoltajasi, jotka hyötyäkseen itse puhuvat vastoin parempaa tietoaan. Ja päätöksistä minä maksan. Suomalaisista on tullut herrakansaa, ovatpa sitten punaisia tai valkoisia, muilutettuja tai muiluttajia tai heidän jälkeläisiään. Ferrarinpunaisuus minussa kertoo hyytymisestä tämän ajan kehityksen edessä, mutta se ei tee minusta huonompaa eikä parempaa kuin sisarukset, suku, naapurit ja poliitikot. 

Olen löytänyt paikkani siltä ja väliltä, jos ei nyt kuitenkaan vielä toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Minulla ei ole valtaa muuttaa mitään. Elän kuin aina olen elänyt pienillä rahoilla kolmiodraamassa, kuitenkin tasasivuisessa kolmiossa. Jos jokainen hoitaa oman osuutensa niin hyvin kuin osaa, meillä yhdessä ei ole mitään hätää. 
Lopetetaan rahantuhlaaminen vallanpönkittämiseen ja käytetään kaikkien ihmisten hyväksi, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla nälkään eikä olla pakolaisleirissä tai asua kadulla kodittomana. 

Sipoosta palan ottaminen ja antaminen rikkaille kehitettäväksi on meillä alku vartioiduille asuntoalueille. Saman olen käynyt läpi Kiikkukallion vaiheissa tänä päivänä. Historia on murheellista luettavaa, pitää pukea ylle musta surupuku. Viimeksi käydessäni kotona näin Suruvaipan lentelevän pihapiirissä. Kiitin käynnistä ja luovutin käyttöoikeudet lennellä vapaasti pihapiirissä. Samoin kuin rukin lukille kehräämistä varten. "Lunta, sanoi perhonen", on kirjannimi, joka kertoo adoptoidun tytön traagisen kohtalon. Tähän aikaan sopivana lumen puute korvautuu kalliimmalla lumella, mikä sotateollisuuden ja naiskaupan oheella on merkittävä herrakansan harrastus.