Hur står det till, Pippi Langstrumf?

Sodan aikana 1941 syntyneiden ikäluokka aloitti koulunsa maalaistalon pienessä kamarissa. Luokkaan mahtui 10 oppilasta. Valokuva kertoo, kuka on pomo luokassa. Sen tunnelman tunsin selkäpiissäni, kun lähes 50 vuoden jälkeen palasin synnyinseudulleni. "Sinä olit pentuna kova suuttumaan", palautti mieleen kouluajan unohduksissa olleet muistot ja luokkakuvasta sen voin tarkistaa. Hän istui työvoimatoimiston pöydän takana johtajan paikalla. Itse olin tullut hoitamaan vanhempiani kotona. Tuo kuva kertoo syyn sanomiseen. Hän on ahdistanut minut nurkkaan jättäen välillemme hajuraon. Siinä se pysyy. Olemme sukulaisia, mutta kahtiajako näkyy tässä ajassa. 

Vein muistolaatan 1918 punaisena vangitun ja nälkään kuolleen setäni muistoksi isovanhempiemme hautakiveen. Samalla kuljin tätini haudan kautta. Hauta on luonnontilassa. Syy selvisi, jälkeläisistä on tullut niin leijonia, että. Olen kiinnostunut suvuntarinoista. Tämän sukuhaaran perimä on jostakin seikkailusta tai isäntä on käyttänyt hyväksi piikalikkaa ja jättänyt seuraukset isovanhempien kasvatettavaksi. 
Ulkonäkö ja luonne on vahvasti peritty minulle tuntemattomalta taholta. Suuttumiseni oli aiheellista, kun puolustauduin enkä suostunut pompoteltavaksi. 

Kävin kansakoulua 5 luokkaa epäpätevien opettajien puuhaillessa omiaan tunneilla. Istuivathan lapset kiltisti, kun isät olivat tulleet kotiin sodankauhut silmissään. Kun isä istui pöydän päässä, ruokailu sujui äänettömästi. Eevi kutoi opettajanpöydän takana Masalle villapaitaa ja Esu delegoi sijaisuuden oppivelvollisuutensa suorittaneelle pojalleen. Hän vaihteli tulitikkuetikettejä toisten poikien kanssa. Olimme kuitenkin kaikki samoista lähtökohdista, kenelläkään ei ollut paremmin eikä huonommin kuin toisellakaan. 

Siirryin oppikouluun vieraalle paikkakunnalle. Kävin kotona vain lomilla. Olin kiltti tyttö, mutta siitäkin oli sanomista. Oli opittava olemaan hiljaa, ettei ympäristö saisi vääriä signaaleja. Pojat veti tukasta, puolustauduin ja rehtori talutti korvasta kansliaan tappelijana. Myöhemmin pojilta kuulin: "piikkisuora tukka ja luonnonkiharat kintut". Jumppaope otti hampaisiinsa naurettavasta syystä ja monta muuta mauttomuutta saa maistella viipyilevä viinin jälkimaku kielellä. Nämä muistot sai pintaan joku aika sitten "kulkija 16-vuotias, mikä särki sun sydämesi." Näin ekakerran huumetta. 

Ja tänä iltana koulumaailmaan sijoittuvasta sarjasta, mikä on totisinta totta opettajien sekaantuessa omine ongelmineen oppilaisiinsa. Kaikki on ryöstäytynyt käsistä, paljastaa eduskunnassa tehty kysely seksuaalisesta häirinnästä. Mutta sitä osaa naisetkin, vai miksi sitä sanotaan, kun sotkeudutaan toisen avioliittoon. Mies on otettu, kun nuori nainen osoittaa kiinnostuksensa poliittista valtaa käyttävää työtoveria kohtaan. On kurinpalauttamisen aika niin herroille kuin narreille. Monessa asiassa on poliitikon kokoinen porsaanreikä. On tehtävä niin kuin poliitikko tekee eikä niin kuin laki opettaa. Ylimääräisellä puoluetuella velattomaksi, niin voi taas velkaantua uudelleen äänestäjien piikkiin. Sairasta kuin Aatun seksuaaliset kiksit. Palataan päiväjärjestykseen.

Mulla kauas menolippu on

Pullonhenki on puhunut. Tasavalta on kumottu kurkusta alas. Se ei ollut vanhempieni tahto. Minä en tiedä, mikä on teidän vanhempienne tahto. Ainakin he tahtoivat kohdella lapsiaan oikeudenmukaisesti antamalla lahjakirjan jokaiselle. Lapsuuskoti oli murtolukuosana 1/8 kaikille yhtäsuuri. Kahdeksan 1/8 on yksi kokonainen koti. Siinä vanhempiemme elämäntyö, jonka jokainen realisoi omalla tavallaan. Jäljellä on vain kaaos, eikä se ole vain minun päässäni. Mitä enemmän jokainen piti puoliaan, sitä enemmän seitsämät veljekset saivat hämmentää asiassa. Lahjanantajat olivat rajanneet perintöoikeuden vain omille lapsilleen. Sekö lisäsi roihua liekkeihin. 

Oli perinnönjaon aika. Olen sanaton lain edessä. Tässä ei päde enemmistöpäätös, vaan yhdellä osakkaalla on oikeus viedä tuhkatkin pesästä. Isänmaata kaupataan ulkomaille vaikka kilonpaloina tai kultahippuina. Jäljellä on hyljätyt talot ja autiot pihat.

Sukupolvien pöytä

Keinu hohtaa tuvassa, uudinten valossa.

Pöydän ympärillä sukupolvien vuoropuhelu.

Miten he antaessaan kärsivällisesti

vuoron toisilleen

alkavat jokaínen säteillä

omaa yksin oloaan.

Kultahiutaleinen autere keski-ikäisten yllä.

Kuin omat hyräilevätkin eleeni

ovat toiselle kuin uhkaava

Jumalan sormi, mahdin osoitus -

niin pyydän tässä kultahiutaleiden alla:

- Anna minun olla ääneti.

Anna välillemme hyvä odotuksen matka.

Anna, jos mahdollista,

monen kuunkierron kasvuhämärä

vailla yhtään selittävää sanaa.

Anna-Maija Raittila "Paratiisini puut"

Sitoutumaton

Risikko: Kansalaisjärjestöt politiikkaohjelmiin
Sanomalehtikatsaus viime vuoden heinäkuulta (29.7.2007) palauttaa mieleen tutustumiseni politiikkaan omaishoitoasiassa. Olihan sitä kertynyt miestyövuosissa mitattuna 54 vuotta. Omaishoitaja korvaa 5,4 työaikalakia noudattavaa hoitajaa. Lakisääteistä vapaata mahdollisuus viettää nyt jo 3 vrk/kk. 10% omaishoitajista saa omaishoidontukea. Vertaistukiryhmään saa osallistua vain tukea saavat omaishoitajat. Siinä teille teesit. Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa. On kohdalleni osunut virallinen kirkon ja om.hoit.järjestöjen poliitikon vahvistama kanta. Ilman politiikka se on Äiti Teresan työtä. Hän sai Nobel-palkinnon.

Eihän siitä saa edes puhua ääneen ennen kuin on käynyt "kokemuskertomus"-koulutuksen. Virallinen organisaatio ratkoo ennalta arvattuja ongelmia, epävirallinen arvaamattomia. Merkitsin sen muistiin mentorini kotisivulta. Nyt olen kansalaistottelematon ja kiroan aikaansaatuja olosuhteita kuin "turjanlappalainen" yhdessä vääryyden kohteeksi joutuneiden omaishoitajien kanssa.

Kilteimmistä kiltein isänsä hoitaja joutui onnettomuuteen isänsä kuoleman jälkeen. Oikeudenkäynnissä hän ei ymmärtänyt esitettyjä kysymyksiä avustajasta huolimatta. Niin hänet tuomittiin pitkään ehdonalaiseen, kun hän oli tahallaan ajanut räntäsateessa kadulla. Seurauksella, että auton eteen ilmestynyt jalankulkija kaatui. Kaatuja selvisi vammoitta, eikä vaatinut korvauksia. Yhteiskunta janoaa verta tuomitsemalla syyttömän ottamalla ajokortin ja mikä lie ehdonalainen vankeusrangaistus. Tämä oikeudenkäynti sai lesken ja pojan kärsimään enemmän kuin isän kuolema. Silminnäkijä todisti ison auton ajaneen niin kovaa, että rapa vain roiskui. Itse suojatietä ylittäessäni saan keskisormimerkin, kun uskallan ylittää kadun ja auto joutuu pysähtymään. Pidetään itsestä huolta, ettei politiikka saa aiheetta meitä rangaista. Näkökannastani en luovu, vaikka kirjoittamisesta on varoitettu poliisiasiaksi asti.

IHMISELLE
Kun sanoin haluavani olla ikuisesti
hänen ystävänsä
ja kulkea tietä hänen kanssaan,
hän pysähtyi, katsoi pitkään ohitseni, lävitseni
ja outo surumielisyys laskeutui välillemme.

Hän sanoi:
- Vaikka tiemme näyttävätkin samoilta,
mielemme janoavat
yhtä suurta rauhaa ja iloa,
niin meidän tulee varmoina tietää,
ettemme yhdessä kulje
vaan hetken toinen toisiamme ohjaamme.

Meille on jo valittu ne joiden kanssa elää
ja vaikka he eivät olisikaan samassa suunnassa
kuin sinä ja minä,
niin juuri sen tähden
he voivat meille eniten opettaa
ja juuri siksi he ovat elämämme suurin lohtu
ja täyttymys
kuten mekin olemme heidän lohtunsa
ja täyttymyksensä. Eija Partanen

Sitoutunut

Kysynpä itseltäni, mikä lie minut noin väsyttänyt. Onko minusta enää muuhun kuin jäljentämään mallin mukaan. Sinä päivänä kun olen ottanut talteen lehtileikkeitä, on ajatus kulkenut, mutta aikaa ei ole ollut kuin arkirutiineihin. 

En tiennyt mihin ryhdyin vuoden 1990 jouluna, kun suuntasin Tuusniemelle mummon ja ukin taloudenhoitajaksi. Sitä kesti ukin kuolemaan 7.2.2000. Käyn "Lassin ja Leevin", "Kalle Kehvelin" ja "Kamujen" kanssa elettyjä hetkiä läpi. Ne ovat selvittäneet sukulaisuus-, naapuruus-, ja ihmissuhteita, kuinka monisäikeistä elämä voi olla kaikessa yksinkertaisuudessaan ja ennalta määrättynä tietämättä, mitä huominen tuo tullessaan. (kirj.17.10.2000 ohjelmointikirjaan)

Tänään kaikki kokemukseni kokee joku toinen samaan tehtävään sitoutuneena. Suunnitellaan syöpäsairaille saattohoitoa kotona. Loviisa sitoi itsensä pyykkipojilla esiliinastaan pyykkinaruun, kun ihan kaikki asiat menivät pieleen. Minulta estettiin viemästä avannepussia käyttävän isäni pestyjä vaatteita kuivaushuoneeseen nuorten naapureiden narupöksyjen ja tangojen jälkeen. Jouduin ulkokuivatukseen viimeisiksi vuosiksi. 

Ja minä seisoin ulkona itsenäisyyspäivän edellä ripustamassa osakkeenomistajan pitkiä kalsareita ja pitkähihaisia paitoja ulos narulle. Siitä on yhtiökokouksen päätös. Isännöitsijältä tuli puhelinsoitto: "Sinua häiritsee, kun naiset istuvat ulkona tupakalla." Vastasin: "Minun puolesta vetäkööt syöpäkääryleitä niin kauan kuin sielu sietää. Minä kierrän heidät toista kautta, Tornitietä, jos istuvat Kiertotiellä ja Kiertotietä, jos istuvat rappurallilla Tornitiellä." Se sai isännöitsijän muuttamaan uuden tanssikaverinsa kanssa omakotitaloon. 

Tuli kevät. Naapuri istui yksin rapullansa rillit päässä. Oli tullut näköhäiriö. Päästä oli löytynyt etäpesäkkeitä. Mistä syöpä oli lähtöisin. Seuraavan itsenäisyyspäivän jälkeen hän kuoli. Niin kauan minun uhmaksi tarkoitettu sielu sieti. 
Yksinjäänyt tunsi olonsa orvoksi. Mies joutuessaan rahavaikeuksiin yritti viinan ja lääkkeiden avulla ratkaista tilanteen, mutta joku ehti paikalle ja elämä jatkuu. Rouva teki muuttoa, toin isän ikkunan ääreen katsomaan sitä touhua. 

Turhautuneena päätöksiin johtaneista syistä jokainen muuttaja näytti kieltä. Niin tekee kamelikin ja sylkee naapuriensa päälle. Hyvä ettei pudottanut pöksyjä ja pyllistänyt. Olisihan isänikin ehtinyt nähdä livenä "MobileFemale Monument"-teoksen oman makuuhuoneensa ikkunasta. Se on liveroolipeliä vapaaehtoisvoimin. Harkitkaa tarkkaan uusia omaishoitotilanteita suunnitellessa, ettei vaippojen ja apuvälineiden käyttäjistä tule silmätikkuja naapureiden silmissä eikä heidän hoitajistaan pakkopaitaan hommattavia mielenvikaisia.

La Strada/The Road/La Strada/ - Tie

Näin se tie katsastettiin ja minusta tuli tieyksiköiden maksaja tiedoilla: Lomakiinteistö, käydään säännöllisesti. Käyttäjänä, Ym:t (Ynnä muut). Omistaja, sisareni. Matkanpituus ulottuu järven yli saareen. Siinäpä viimeiset diploomi-insinöörin laskelmat minun osuudestani. Mikään ei täsmännyt laskussa. Uskollisesti maksan, ettei maksamattomat maksut ulosmittauksessa antaisi aihetta ottaa koko maata. Jos olisi uusi omistaja, tieyksikkömaksut olisi jotakin muuta kuin minulle määrätyt. Omistajalla ja omistajalla on suuri ero.
 

JÄLKEENPÄIN

Olen polkuni päässä,

tuhansistani erään

- ja niitä on täynnä maa.

On viileä ilta,

eräs päivä on mennyt,

on painunut metsien taa.

Ei mikään voi kuolla,

ei kukat, ei tuuli,

ei rakkaus kuolla voi.

Ohi polku vain kulkee

ja kukat jää taakse

ja muualla tuuli soi.

Ja rakkaus, hetki,

vain silmistä siirtyy

ja mennyt taival sen vie.

Ja puristus kätten,

tosi eilen, tänään

unen lailla lauennut lie.

Ei mikään kuollut,

et sinä, en minä,

ei tuokio rakkauden.

Erään polun vain kuljin,

minä kuljin ja sinä.

Jäi hymyily surullinen. Aila Meriluoto

Ajankohtaista

Olen miljonääri-isän perijä. Vitsi on siinä, että tähän päättyi 10 vuoden sitoumus omaishoitajana. Isän toive oli, ettei hänen eläessään jaeta maata osakkaiden kesken. Ei ollut laillista tahoa, johon olisin voinut turvautua. Enemmistöpäätöksellä ja yhden osakkaan haluamalla tavalla jakajat ja uskotut miehet sen toteuttivat. Jäljellä on inhorealistiset tunteet: 
Kun mikään ei riitä lain mukaan. Kenellä on, sille annetaan. Ja kenellä ei ole, siltä otetaan ja annetaan sille, jolla on. Tämän saamme lukea Raamatusta ja soveltaa käytäntöön kuin piru luettuaan ohjeistuksen.

Kolmivarpainen sammakko

"Kaksi mummoa meni mustikkaan. Toinen ei mahtunut", on minulle ollut oivallus, jolla lapsi on avannut silmäni. "Mummoja on kolmea sorttia", kirjoittaa Kari Suomalainen teoksessaan Kolmivarpainen sammakko, - "kilttimummot, kärttymummot, ja könttimummot. Könttimummojen alalaji on kuolemanmummot." Heillä on musta hattu, musta krimiturkki ja heidän henkensä haisee hautausmaalle ja kun he köhisevät, niin ristit vain lentelevät suusta. 

Sekoitan mummokorttipakan uudelleen katsoakseni, kuinka meillä asennoidutaan vanhuuteen. Sen ympärillä pyörii paljon rahaa, kun kukaan ei halua olla vanha. Mitä pitäisi keksiä tilalle. Olen käynyt läpi muodonmuutoksen ja palannut kilttimummoksi. En koskaan ole halunnut tehdä kenellekään mitään pahaa. Mutta kärttymummoja riittää sanojanpaikalle, kun olen ollut mustikkaan menossa ja jäänyt ulkopuolelle. Jos sanoja on ollut perinteisen kaksilahkeinen, on hänen nenänsä alkanut kasvaa ja sormet katketa. Tälle löytyy vastinpari Pinocchiosta. Karin oivallus on eletty todeksi edellisen laman aikana. Jotka silloin rikastuivat kultaisilla kädenpuristuksilla, määräävät tänään marssijärjestyksen johtajina. Rahalla he hallitsevat, vievät työpaikkojansa mielivaltaisesti, missä on väkeä liikaa tekemään työtä halvemmalla kuin vanheneva väki suloisessa Suomessa. Ei ole pallo hallussa, vaan polli on hukassa. 

Kilttimummot jaksavat uskoa lapsiin ja tulevaisuuteen. Salainen miljonääri lähtee vapaaehtoistyöhön, jota tehdään nuorten hyväksi. Tällä työllä estetään nuorten joutuminen rikoksen- ja huumeidentielle. Meillä kaikki päätökset mitataan rahassa. Viivytetään kuukausia, vaikka tiedetään hakijan olevan pulassa. Mikä ei aina ole omaa syytä. Rankimmin meillä jätetään omaishoitajat kaiken ymmärryksen ulkopuolelle. Jos kaulaa valkaistaan pienellä summalla, menee se kankkulankaivoon, projektinpyörittämiseen ja turhiin raportteihin, jotka ei vähemmän voi kiinnostaa, kun jää kaiken ulkopuolelle. Missä teot? 

Kun monen vaiheen kautta olen tässä tilanteessa, samaistun ulkolaiseen nuoreen miljonääriin. Annan osakeannin. Miljonääri antoi rahaa nuorisoclubille äänitysstudiota varten. Muotisuunnittelijalle tietokonetta ja työtilaa varten. Ja sai toisen perheen, kun hänen rahoillaan viimeinkin vanhemmat saivat häät. "Tuntui hyvältä astua kirkkoon ja kuulla papin suusta olevansa aviopari." Tällaista uskon elämän olevan, silloin kun se parasta on ollut. 

Perästä kuuluu, sanoi torventekijä. 90 vuotta sitten mitattiin, kenellä on oikeus omaan elämään. "Omistamisesta on kysymys", sanoi kehitysyhteistyötä pienillä rahoilla tekevä sarjakuvapiirtäjä. Näytti kuinka pienessä koossa voi jakaa tietoa. Syyt ja seuraukset, kuvia 8 perheväkivallasta kopioituna A3-arkille neljä kertaa. Arkki taitellaan haitariksi jokainen kuva omalle sivulle. Tästä repästään sarjakuva pieneksi kirjaseksi. Yhdellä arkilla neljä kokonaisuutta. Siinä malli minun SUURIA SANOJA pieniä askelia 
- julkaisulle. Perinneteosta sain palautteen. Kiitokset suurista teoista, pienistä sanoista. Siinä koko villakoiran ydin. Pieni on kaunista.

Sinun kanssasi tähtisilmä meren kuutamon omistan

"Jos kutsumus on sokea, ellei ole tietoa.
Ja kaikki tieto on turhaa, ellei ole työntekoa.
Ja kaikki työ on turhaa, ellei ole rakkautta." 
Kahlil Gibran Profeetta
 
 Kuinka sitä kuvaisi, mistä rakkaus alkaa. Minulle se pitää vääntää rautalangasta. Olen löytänyt "Yin ja Yang" symbolin, jossa siimahäntä on löytänyt parinsa. Musta - valkoinen solupari sisältää kaiken tiedon, josta alkaa uusi elämä. Jokainen alku on kahden solun yhteensopiva liitto. Vanhempieni kultahääpäivänä muistin: 
- Olinhan siellä ollut minäkin 50 vuotta sitten. Ympäristötekijöillä on merkityksensä, vaikka kannamme samaa perimää. Äitini siirsi perimäänsä elämänohjeena tuhlaajatyttärelleen: 
- Katso itseäsi, onhan sinulla yhtä suuret silmät päässäsi kuin minulla. Puolusti lapsiaan koulukiusaajilta asettuen ladulle, jota naapurin pojat käyttivät. Heidän huvinsa koulumatkalla oli kiusata tyttöjä antamalla lumipesuja melkein henkihieveriin asti. Äiti haastoi aikamiehenkokoiset pojat: "Antaa tulla lunta tupaan, mutta jättäkää tytöt rauhaan." 

Omat muistoni koulumatkalla kiusaamisesta oli sammakonkutua niskaan valumaan selkää pitkin. Keväisin oli kaikki lätäköt täynnä elämää ja sammakonkutu erikoisesti viehätti isoja poikia nähdessään alakoulun tyttöjä. En hedelmöittynyt nuijapäistä, mutta moralisoiminen raskaudesta oli huoraamista. Synnissä siinnyt, syntisestä sukukunnasta on syöpynyt mieleen uskonnollisena hapatuksena. 
Olen palannut alkuräjähdykseen, saarnaaja on lisääntymisvaiheesta kertova media kaikkine lisämausteineen. On huoli, kun siimahäntä on tullut hitaaksi eikä saavuta päämääräänsä. Lähdetään koeputkesta uraputkeen ja päädytään maahan koiranputken kasvualustaksi. Tähän väliin mahtuu aitoja kaikenkestäviä, -uskovia ja -toivovia rakkaustarinoita.

Lehmäntarina, joka on pakko kertoa

Diktaatti

Katovuosia ja voivuoria - katsaus on läpileikkaus kauttakuljetusta maasta pysyväksi maaseuduksi. EU-aikana maaseutu avaruudesta valvottavaksi ongelma-alueeksi. Maankäytöstä on täytettävä oikeita kaavakkeita monena kappaleena. Minusta parasta eläinsuojelua oli alku hakea EU-tukia. Isot pojat saivat työllensä hyvän korvauksen ilmoittaessaan olemattomista sioista. Tukirahat tulivat tilille. Ei ollut hajuhaittoja, eläinten huonoa kohtelua, epäeläimellistä kuljetusta eikä teurastusta. "Kyllä ne ovat viisaita", sanoisi kaskiajan ja riihenpuinnin muistanut isäni. Uskalsi elää ja auttoi naapureitakin. 

Maitotölkkien valmistaminen on loppunut Suomessa. Musamaidot on kaupoissa. Lehmä on muuttanut palmujen alle. Minulle kuva on tulevaisuutta. Omalla rannalla istun käräjäkivillä. Odottelen Vihtaniemen venepakolaisia liveroolipeliin. Jokainen tulee omassa rooliasussaan. Nykyiset kunnanmökkiläiset älkööt vaivautuko. Tulivathan he valmista tietä pitkin hakemaan lomakiinteistöihin sijoittamalleen rahalle lisäarvoa. La Strada, joka on mutkikas kuin juosten kustu jälki. Kun työn näkee, tekijän tuntee. Mikä yhteys on Vihtaniemen yksityistiellä ja Lapin matkamitalla; poronkusema. On aika fantasioihin, joista muistan pienen otsikon. "Viis tissii ja siittimet sikinsokin" Tämän tekee mahdolliseksi roskaposti, roskaposti ja roskaposti. "Ihka pohjaton kuilu", oli venemestarin mittaama syvyys meidän rannasta. Oli mieronkierroksella. 

Veneenkokka kohti rantaa Tålikka nousee seisomaan. Kokka kolahtaa rantakiviin ja Tålikka molskahtaa veteen. Vielä oli voimia omin avuin ponnistella maihin, vene karkasi ulapalle. Vaatteet märkänä, piipunperskat suupielistä valuen sai kerrotuksi kalpeana sukelluksestaan. Sai syyn oleilla meillä muutaman päivän täysihoidossa. Vaatteet kuivumaan, setelit kukkarosta levitettynä kalliolle kertoili ennestään tuttuja tarinoita. Ammattina mieronkierto ja veneenteko. Unohti kotona odottavan sairaan, vanhan vaimon. Poikkesi kälynsä luona, vei kaupasta hakemansa tuomiset ja tuli tyhjin käsin kotimökille. Siitä vaimo tenttaamaan, missä riisit. "No, sisaresihan nuo sai." Kertoi muunkin hauskanpidon, mikä oli viivyttänyt. Oli ollut hyvässä hieronnassa, oli hierottu munatkin myllin mällin. 

Larppauksessa olisin johtaja, en hierojanroolissa, vaikka näyttelijälle kaikki kohtaukset ovat toiverooleja. Larppaus noudattaa sääntöjä, mutta kukaan ei kohtele huonosti eikä vahingoita itseään eikä toisia. Nyt vielä laulan nuotiolla Marokossa, odotan kasviskeittoa päivälliseksi. Vetäydyn yöksi hiekkaan kaivettuun hotelliin. Kaukaa näkee paremmin, muistaa suutariksi jääneet pommit ja palavat autot, joilla postiryöstäjät viivyttivät poliisien työtä. Hevosentarinan olen nähnyt teatterissa. "Syhyttää niin."

Yhdessä päivässä maailman ympäri

- Minne matka, vanha rouva?
- Matkamessuille Messukeskukseen.
- Pääsenkö minä mukaan?
- Kun olet pieni, kuljet aina mukanani.
Niin ajattelin itse, että sitä jatkuisi loppuelämän. Mutta eräänä päivänä olet kokeillut jo siipiäsi. Huomaat, että mamma voi jäädä jatkamaan omaa elämää. Kun palaat, on aika katsoa eteenpäin. Pitää hankkia ammatti koulutuksella. Yritän vielä tasoittaa tietäsi.
- Hae nyt opiskelupaikkaa, kun vielä voit asua kotona. Eihän sitä tiedä, milloin minä kuolen.
- Kuole vaikka just nyt, mutta minä teen niin kuin teen.

Ja niin ovat pikku nallet löytäneet paikkansa maailmassa. Itse palasin sisarusteni vaikutuspiiriin hoitaakseni omat vanhempani kotona heidän tarvitessaan apua tiettömän taipaleen takana. Mielenkiinnolla katson TV:stä sarjaa "Tiettömän taipaleen takana" Norjassa. Siellä se on vielä mahdollista tämän sukupolven aikana. Minä kuulun jo suomalaiseen sukupolveen, jolle ei kuulu yhteiskunnan rattaissa se, minkä tiedän kuuluvan selkäytimessä olevana perimätietona. YEAT:n näyttökansiossa on SWOT-analyysin nelikentässä neljä kuvaa: 
Vahvuuteni - Heikkouteni
Mahdollisuudet - Uhat.

Projektikoulutuksissa olin saanut täytettäväksi monta sivua kysymyksiä selvittääkseni itselleni ja kouluttajalle, mitä hän yritti minusta saada irti. Kysymykset eivät minulle auenneet, olinhan jo yli-ikäinen ja tehnyt turhaa työtä huippuosaajien mielestä. En ollut osannut myydä vanhempiani saadakseni hyväksyntää ja itselleni hyötyä niin kuin Sinuhe. 
Viivyin kuitenkin kuolevien talossa riittävän pitkän ajan. Opin tuntemaan yhteiskunnan pyramiidimaisen rakenteen. Huipulla raha. Raha itsetarkoituksena ei vaihdonvälineenä eikä hinnanmittana. Minusta tuli radioateljeen bisnesenkeli. Itsemurhaiskuun valmistautuneena en vyötä vaatteiden alle pommia, joka räjähtää ihmismassassa. 
Itsemurhaiskupommilaukku on punainen, mielessäni ferrarinpunainen hyytymisen muistoksi tietokoneen ääressä. Laukku sisältää kynän ja lehtiön, jonakin päivänä ehkä läppärin. Muuta ei tarvita. Minun on se kirjoitettava, kuinka kaikki tapahtui alkuräjähdyksestä lähtien ja tallentui filminauhalle. Se pyörii päässäni.

Kiikkukallio

"Illalla taivaantähdet - ennenkuin nukkumaan lähdet tuikkivat tutusti kaukana kaukana - kuitenkin kuin kotona." 
Kuuntelen tätä päivää radion välityksellä levitettynä kaikkeen maailmaan. Huoli kiikun käytöstä on totisinta totta mummolassa, naapurissa ja Kosovossa. Kiikkukallio on vaiti. En saa siihen eloa, vaikka menisin paikan päälle herättelemään. Kaikki Kiikkukallion hiljentämiseksi on sinetöity laillisissa toimituksissa. 

Kun sinä et osannut sitä käyttää aikanasi jättääksesi seuraavalle sukupolvelle, ei sitä pitänyt minunkaan saada. Kiikkukallio kertoo monta tarinaa, kun osaa sitä kuunnella. Puhut niin kovaa, että en kuule, mitä sinä sanot. Sanomasi on täynnä kostoa ja vihaa. Sinulla on puoltajasi, jotka hyötyäkseen itse puhuvat vastoin parempaa tietoaan. Ja päätöksistä minä maksan. Suomalaisista on tullut herrakansaa, ovatpa sitten punaisia tai valkoisia, muilutettuja tai muiluttajia tai heidän jälkeläisiään. Ferrarinpunaisuus minussa kertoo hyytymisestä tämän ajan kehityksen edessä, mutta se ei tee minusta huonompaa eikä parempaa kuin sisarukset, suku, naapurit ja poliitikot. 

Olen löytänyt paikkani siltä ja väliltä, jos ei nyt kuitenkaan vielä toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Minulla ei ole valtaa muuttaa mitään. Elän kuin aina olen elänyt pienillä rahoilla kolmiodraamassa, kuitenkin tasasivuisessa kolmiossa. Jos jokainen hoitaa oman osuutensa niin hyvin kuin osaa, meillä yhdessä ei ole mitään hätää. 
Lopetetaan rahantuhlaaminen vallanpönkittämiseen ja käytetään kaikkien ihmisten hyväksi, ettei kenenkään tarvitsisi kuolla nälkään eikä olla pakolaisleirissä tai asua kadulla kodittomana. 

Sipoosta palan ottaminen ja antaminen rikkaille kehitettäväksi on meillä alku vartioiduille asuntoalueille. Saman olen käynyt läpi Kiikkukallion vaiheissa tänä päivänä. Historia on murheellista luettavaa, pitää pukea ylle musta surupuku. Viimeksi käydessäni kotona näin Suruvaipan lentelevän pihapiirissä. Kiitin käynnistä ja luovutin käyttöoikeudet lennellä vapaasti pihapiirissä. Samoin kuin rukin lukille kehräämistä varten. "Lunta, sanoi perhonen", on kirjannimi, joka kertoo adoptoidun tytön traagisen kohtalon. Tähän aikaan sopivana lumen puute korvautuu kalliimmalla lumella, mikä sotateollisuuden ja naiskaupan oheella on merkittävä herrakansan harrastus.

Menneiden talvien muistoksi

Vielä 1980-luvulla kävin minäkin hiihtämässä Launeenpellolla. Muistan lupaukseni hiihtämisestä. Lunta satoi viikkokausia, että voisin päätökseni toteuttaa. Iloitsin paljosta lumesta. Sitten kaivoin sukset esille. Mitä pahaa siinä on, jos talvella on kinoksia.

Eräs emäntä sanoi joka aamu lähtevänsä lumitöihin, että maitoauto pääsee pihaan. Avattavaa tietä peltoaukean reunassa oli riittävästi. Viikkoja kestävät lumisateet teetättivät ylimääräistä työtä yksin elävälle emännälle. Kävin hiihtämässä, että lumentulo sai loppua. 

Yhtä tulokselliset olivat Lahden kisat 2001. Oli hiihdetty hullunlailla, taktikoitu, suudeltu maata voiton kunniaksi nöyryyttä osoittaen, kun muut maat saivat tunnustaa hävinneensä ylivoimaiselle Suomen hiihtojoukkueelle. Työpaikallani törmäsin käytävillä parveileviin selostajiin. Olin tapahtumien keskellä. Työympäristön Fengshui kehoitti poistamaan seinille ripustetut vanhentuneet julisteet. Pyysin pääkallonpaikalta virka-apua. 

Olin yksin paikalla, kun pieni suurmies tuli. Näki sinitarrakiinnityksistä pettäneet julisteet seinillä. Sain päin näkimiä. Olet luvatta kiinnittänyt julisteita. Hämmästyin, olivathan julisteet olleet seinillä ennen minun taloon tuloa. Hän kääri jupisten julisteet rullalle ja poistui. Olin puhunut pukille ja hän antoi mulle risuja. 
Loppu hyvin, kaikki hyvin poistua ulkolaisomistukseen joutuneesta kiinteistöstä. Siellä WC:t lukittiin ja varustettiin sinisillä valoilla huumeveikkojen suoneenpistämisen estämiseksi. Avasin asiakkaan pyynnöstä avaimella WC:n oven. En rahastanut enkä antanut wc-paperia paria arkkia wc-vahtina. 

Oliko se muutama vuosi sitten kisoissa dopingin käyttöllä ja huumeveikoilla jokin yhteys. Vai jopa lumen puutteella 16. päivä tammikuuta 2008. Minulle sillä on muistipaikka, joka aukeaa eri asiayhteyksissä. Kyrölle hemohess-asiantuntijana tarjoaisin tilaisuutta julkisesti kokeilla, kuinka paljon aineet lisäisivät jaksamista työelämässä tai alokkaille miestenkoulun lopuunviemisessä. Tehdään luvalliseksi kunnonkohottaminen aineilla, kun kukaan ei jaksa mitään ilman piristeitä. Toivossa on hyvä elää, sukset odottamassa ja monot tallessa, kun saadaan hiihtolunta ja pilkkijäätä. Säästöä kertyy, kun aurauskalustoa ei tarvita yö- eikä pyhätyöhön. Toisen onni, toisen onnettomuus tässä pörssiin viedyssä valtiossa. Anna meille, - tarkoitan, elä ota pois. Muutosturvaa vasta sorvataan. Ollaan jälkijunassa.

Hoitotahto

Ympärillä vellovat tapahtumat ovat antaneet aihetta pohtia viimeiselle matkalle lähtöä. "Kuolen ennenkuin kuolen, etten sitten kuole, kun kuolen." Virren sanoin; "Suo mun kuolla maailmasta, kuolla itsestänikin", on kidutuksen keskellä tapahtunut. Kiduttajilla ei mielikuvitusta puutu tuppautuessaan toisen koskemattomuutteen. Minusta tuli zompi, Nelson Mandelasta 27:n vankilavuoden jälkeen johtaja. Siirrän tahtoni lapsenlapsille. "Kun mummo on kuollut, pidätte muistoksi bailut. Kiireesti krematorioon, mutta tuhkaa ei tarvitse lähteä viemään Himalajalle." 

Olin aikaani edellä, sillä näin muisteltiin Dianaa 10 vuotta kuoleman jälkeen. Prinssit järjestivät konsertin, jossa välillä näytettiin Dianaa hyväntekeväisyystyössä. Meidän suuret juhlat välitettynä kaikelle kansalle TV:n kautta muistuttavat pantomiimia kättelyineen ja vuorosanoineen, joita ei kuule. Näkyvimmät juhlavieraista otetaan haastatteluun, pukuvalinnoissa epäonnistuneita mollataan jälkeenpäin. Kukaan ei muista, mitä juhlitaan. 

Kaikki tiedämme, kun meri käy kukkimaan, on koko meri myrkyllisen levän peitossa. Uiminen on kiellettyä. Onneksi on liukasliikkeinen Kimi Räikkönen ferrarinpunaisissa, kun ei ollut tullut nimmareita jakamaan, poistui juhlista. Mitäpä tässä on 90-vuotiaan juhlimista, kun menetettynä sen perään kaivataan. "Hoivatkaa, kohta poissa on veljet", on muuttunut yökulkijoiden muistissa. "Hoilatkaa, kohta poissa on veljet." Kun lähellä on, niin puskee. Kun kaukana on, niin ammuu. Ota siitä selvää, hoivataanko nyt vai hoilataanko huomenna. 

Nyt kun siitä uskaltaa puhua, voimat eivät kulu hoivaamisessa, sillä antaessaan saa. Voimat kuluvat tappelemiseen naapurien ja päättäjien kanssa. On kyse rahasta. Siihen viittaa hoivaajalle annettu nimi:
Omaishoitaja on kunnan kanssa tehnyt sopimuksen ja saa omaishoidontukea ja muita lakisääteisiä etuuksia. 
Muut hoivaajat ovat sitoutuneet huolehtimaan vammaisesta lapsestaan, pitkäaikaisesti sairastuneesta puolisostaan tai vanhoista vanhemmistaan. Kunnalle nämä sitoutuneet ovat rahansäästäjiä. On kyse henkisen/sosiaalisen pääoman tulouttamisesta yhteiskunnalle. Kuka tappaa lypsylehmän. 
Kuivina aikoina heimo puhkaisee naudan kaulasuonen ja ottaa verta ja juo sen samantien. Onko kuppari meillä arvoasteikossa uno, numero 1, kun loru oli lapsuudessa: Pappi, lukkari, talonpoika, kuppari, rikas, rakas, köyhä, varas. Viimeiseltä paikalta ensimmäiseksi: kukkaronvartija oli varas. Köyhiä meillä vielä riittää.

Sitä saa mitä tilaa ja e-postina tilaamatta

Hän. by J Karjalainen
Hän, sai mut uskomaan, hän,
hän, sai mut toivomaan, hän,
ja vielä enemmän.

Hän on aina ollut paikalla, kun olen häntä tarvinnut. Hän on parantaja/lääkäri, hän on pappi, hän on piispa, hän on radiopsykiatri, hän on ääneni saava poliitikko, hän on manageri, hän on mentor, hän on nobelisti, hän on kapellimestari, hän on äiditön lapsi, hän on omaishoitaja, hän on kaiken ymmärtävä ystävä.

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän.

Mihinkä kuntakeskustelu tukehtui netissä?
Hän ei ole hän, joka tekee itsestään markkinamiehen, kun minulla on sähköposti. Yritin kertoa lapsenlapselle livekokemuksesta tytön ikäisenä talonmiehen kanssa saunassa. Kun aloitin, tyttö painaa kädet korvilleen: 
- Minä en halua kuunnella. 
Se oli viimeinen saunareissu minulle naisväen käyttäessä hyväkseen talonmiehelle kuuluvaa sanavuoroa. En tiennyt, että talonmies, musta ja karvainen olisi myös saunassa naisten kanssa. Roskapostin kuvat kapineesta ennen ja jälkeen hoidon eivät vedä vertoja näkemälleni. Mimosan taideteos kapistuksesta on jotakin, mihin jokaisen tietämättömän pitäisi sukeltaa, ettei sivuilla näkyisi kuvina sairaita kuvatuksia. 

Käpylisäkkeet ovat surkastuneet, mikä ei näy ulospäin. Siitä kertoo kuitenkin mieletön roskaposti. Etkö millään pysty parempaan, paholainen, joka häiritset meitä, jotka tiedämme, mistä ajatukset ja tunteet ovat lähtöisin. Banaanikärpäset suuntautuvat samaan sukupuoleen alkoholin vaikutuksesta. Olisiko juoppous syy seksisairauksiin, kun selvinpäin on estoinen eikä uskalla olla seksuaalinen.

Kanavauudistus radiossa oli karmea kokemus interaktiivisuudesta. Tunsin itseni poliittiseksi huoraksi, kun pääministeri klo 7.00 änkesi kotiini enkä ollut sopinut aikaa hänen kanssaan. Tämä oli alku ja digidigi on jatkoa. Tarttis tehdä jotakin, kun joku osaisi. Paha on piirun verran edellä, vaikka hyväksi naamioituneena. Tietoyhteiskunta kaikille. Tyhmyys tiivistyy. Kenenkä tilauksia minun osoitteeseen syydetään. Sitä ei pysäytä, vaikka huudan: Minä en halua nähdä enkä kuulla. Minä vietän ramadania Mulukkukuarteessa ja luen Pajala-kommuunista kertovaa kirjaa Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä. 
Taiteilijan silmin nähtynä:
gallerie anhava, Marjatta Tapiola "Man and bearskin"
Vuoden esteettinen teko 2007 -palkinto Mimosa Palen Mobile Female Monument -teokselle.


Hän, hyvä haltiatar, hän,
yönkuningatar, hän,
on enää nimi iskelmän.

Hän, kun kesä syksyyn vaihtuu ja lehtien nään lentävän.
Tunnen saman ikävän,
kun poissa on hän.

Hän, sai mut nauramaan, hän,
sai mut laulamaan, hän,
antoi mulle sävelmän.

Hän, taas kitarani viritän.
Ja kuulen tutun helinän,
kun luonani ois hän.


Ei niin huonoa, etteikö olisi jotakin hyvää ja kaunista. Sillä kauneus on katsojan silmissä. Eeva Kilpi sanoo: Vanhan naisen silmänreijistä katsoo sisäinen lapsi. Ja pojat ovat aina poikia, kun eivät ryhdy vanhuuttaan sarviensa paksuudella kilpailemaan. Siinä sarvet kalisevat ja tulee työtapaturmia. Muistatko, kuka puhaltaa pipin pois?

Minä olen vain satama pieni

Mummonmussut laulavat syntymäpäiväonnitteluksi rakkauslaulun "lähtevien laivojen satamassa". Mikä minuun meni. Sain pakkoliikkeitä leukaperiin. Laulun sisältö avasi jotakin lukossa ollutta tai ikiroutaa ilonkyyneleiksi. Syntymäpäivät vietettiin Villa Ammendessa, yöpyen puutarhurin talossa. Sama toistui kolmen vuoden kuluttua Kuortinkartanossa. Tyttäreni järjesti yllätyksen tilaamalla mansikkakakun päiväkahville. "Retki meren rantaan" saa taas minut kyyneliin. Loppuelämäni teen matkoja pieneen satamaan retkelläni meren rantaan. 

Muistan ystäviä kaukana, Vladimir idässä, Ingmar lännessä ja elossa olevat sillä välillä matkalla maailman ympäri 80 päivässä. Kuinka hyväätarkoittavat mökkiläiset lahjoittivatkaan minulle nimikkoveneen matkantekoa varten. Se on palkinto voitetusta Amazing Race-kilpailusta. 
Olen nähnyt nälkää. Nyt kohtelen itseäni Korkeasaaren eksoottisena eläimenä. Syön sitä ruokaa ja punnittuna oikean määrän, mitä minun olisi pitänyt syödä koko elämäni ajan. Serkkuni 15-vuotiaana kertoo pitäneensä minua hengissä lipittäessään lusikalla sokerivettä suuhun, kun vanhemmat olivat viemässä tulirokkoon ja verenmyrkytykseen sairastunutta isosiskoa epidemiasairaalaan hoidettavaksi eristyksessä. Viipyi niin kauan, että vierasti kotiin päästyään. 

Olen uupunut unenpuutteesta. Jo kahden tunnin univaje aiheuttaa muutoksia aivotoiminnassa. Minulle omaishoitajana kertyi unenpuutetta Guinessin ennätystenkirjaan asti. Sitä ei poliitikko tunnusta ja koenkin sen vaurioksi, jota lääkärirunoilija kyselee itseltään: 
- Eikö särkyisi minussa. 

Nämä kaksi, syöminen ja nukkuminen on minun itse itselleni suotava. On syötävä ja on nukuttava riittävästi. Muihin tärkeisiin tehtäviin pyydän palvelua. Sitä tarjosi huoltoyhtiö hissin ollessa epäkunnossa.
- Meiltä saat tilata kantajan. Otatko mustan vai valkoisen? Vastaan.
- Mustan, sillä valkoinen mies ei kanna!
Minulla ei ole mitään hätää. Kaikki hoituu, kun haluaa elämän hoituvan tässä iässä. Pitää ensiksi itse särkyä, että voi ymmärtää särkyneitä. Meillä on liikaa leipäpappeja jakamassa omaa leipäänsä. Itse antaessani muistan aina.
- Sinun omastasi lahjaamme jaamme."

Anna minulle ranta

Muuan isämeitä

Anna meille - tarkoitan:
älä ota pois.
Vaikeata lastesi
luopua ois.

Elämäämme helpottaa
vaikket koskaan vois,
tätä pientä onneamme
älä ota pois.
Eila Kivikk'aho

Kuvan rannalla on aikainen kevät. Kotirannan koivut eivät ole vielä ehtineet hiirenkorvalle. Sipulikukat, helmililjat ja tulppaani ovat valmiina vapauduttuaan talven lumesta. Nämä ovat lapsuusmuistoja vai unelmia, joista Velho herättää esittämällä rekisteröintidokumentin meidän rannan käytöstä. Se on talousmetsää, rannataviiva ei ole meille tärkeä. Velhot mielessään olivat ajatelleet muuta käyttöä uimarantaamme. Kuulen rukouksena Arvo Turtiaisen: Puhetta Porthanin rinteellä runossa 
ANNA MINULLE RANTA

Anna minulle ranta puhdasta vettä
kivi rannalle, jotta voisin istahtaa
riisua kenkäni, vilvoittaa
pitkästä matkasta uupuneet jalkani.
Anna minulle rakastettu rinnalleni rannalle
Anna meille iltahetken rauha
oivaltaaksemme
että juuri näin pitää olla
että ilman matkaa tähän kaikki
olisi ollut
käsittämätöntä
ja että juuri tässä, juuri näin
pelko
jota kuolemaksi kutsutaan
riisuu naamionsa
ja osoittautuu ystäväksi.

Tässä runossa on lyhyesti kaikki, mihinkä luulin osuuteni olevan lapsuudenkodissa. En anellut sen käyttöä materiaalisesta maailmasta Vihtaniemelle rytinällä tulleilta Velhoilta, jotka omaa etua tavoitellessaan lietsovat vaikka sotaa.
- puhdasta vettä
- kivi rannalla, jolle voin lupaa kysymättä istahtaa
- rakastettu
- mielenrauha
- usko elämään on uskoa kuolemaan ystävänä.

Jakajan käsi heilahti, kun on tultu viihde- ja vapaa-aikaan. Nuo hullut haaveet on ollut totta koko ajan, mutta toiset ovat käyttäneet oikeuttani. Matkani ovat saaneet uusia suuntia. Kesäleirit Kuortinkartanossa, retket meren rantaan Tammivalkamassa, Pärnussa ja Monastirissa. Muistini kirkastuu sitä mukaa kun vauhtini hidastuu. Tänään seilaan uudestaan Hurtigrutenilla Kirkkoniemeen ja takaisin. Maissa tiettömän taipaleen takana Norjan vuoristossa. 

Miksi meillä eivät saa ihmiset palata juurilleen, on varmasti neuvostoajan malli, tyhjentää kylät ja tuoda uudet asukkaat tilalle. Aika näyttää, mitä tuleman pitää aaltoliikkeen käännyttyä pohjalukemiin. Ei tullut Vihtaniemelle keidasta eikä kameleita. Ne ovat jossakin kaukana, missä tuuli hiekkaa kuljettaa ja perhe kameleineen lähtee etsimään vettä. Olenko yrityksessäni ollut edelläkävijä vai yritykseni estäjätkö edustavat uutta aikaa ja toimintamallia. 

Pitää lukea historiaa uudelleen eikä vain vuosilukuina ja sankarikuolemina. Se on ollut elämää ja elämää tässä eletään suljetun yhteiskunnan säännöillä. Kuoliko punaisena vangittu setäni turhaan 29-vuotiaana? Minulle on pelastukseksi tullut hyytyminen lähtöruutuu tietokoneen ääressä. Samoin hyytyi Kimi Räikkönen ferrarinpunaisessa uudessa tallissa. Olen ferrarinpunainen ja verkkokirjoitustaitoinen. Kirjoitan punaisen uhan kuolemaan johtavana työtapaturmana. 

Olisi jo aika muuttua ääni kellossa. Kuka puhuu, missä puhuu, mitä puhuu ja kenestä puhuu? Poliitikolle on tärkeätä olla näkyvillä, joten on sama, mitä hänestä puhutaan kunhan puhutaan. Nyt on minun aikani. "Leivisköistäni tilin teen, kuinka käytin mä kanteleen." Olen kiittänyt kukkasista, jotka teilläin kukoisti, mutta vielä enemmän kiitän niistä ohdakkeista, jotka minua eniten haavoittivat. Se on ollutkin tarkoitus: loukata, lyödä ja halventaa. Halventaminen suunsoitossa on kielletty, kirjoitti lakimies siitä kysyessäni. Sanat palaavat sanojalle takaisin bumerangina. En tarvitse tulkkia tunteilleni, joita sanasi minussa ovat herättäneet.

Tontun jäljet lumeen jäi

Metsä on sydänten ääniä täynnä

Sillä katso, talvi on väistynyt,

sateet ovat ohitse,

ovat menneet menojaan.

Kukkaset ovat puhjenneet maahan,

laulun aika on tullut,

ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.

(Raamattu: Korkea Veisu 2:11-12)

Vihtaniemen viimeinen tonttu saattelee viimeistä perunapussia kotiinviemisiksi kävijälle lapsuudenkodissa. Perunoita ei kasvatettu salaa Eu:ta edeltäviltä tarkkailijoilta, kun pellot oli paketoitu. Tänä päivänä näen politiikan suunnan muutoksen. Tarkkailijat virkansa puolesta ärhentelivät saadakseen etuutta itselleen nähdessään, kuinka he voivat näillekin rannoille tuoda uusia ihmisiä ja järjestää heille eläkeikäisinä "Esteettömiä elämyksiä". Nämä visiot ovat toteutuneet. 

Ennen tätä aikaa ihmiset viljelivät perunoita saadakseen jokapäiväisen leipänsä. Maattomat turvautuivat nälän pakottamina muihin keinoihin. On jäänyt mieleen, kuinka Kaho-Otto paljastui pässivarkaudesta. Lunta oli maassa kahlata asti. Jäljet paljastivat, mihin pässi oli päätynyt. Tietenkin tästä varkaudesta yhteiskunta rankaisi. Lieventäviä asianhaaroja ei ollut, ei edes nälkäänäkevä perhe saaressa kunnanmökissä. 
Toisella kerralla Kaho paljastui omalla luvallaan naapurin perunakuopasta. Isäntä yllätti ja kehotti jättämään perunat paikalleen. Johon Kaho tuumasi pettyneenä: "Ronkluuks mänj tämä homma." Ensiksi poimia perunat pussiin ja sitten pudottaa ne takaisin. Isännän kappa oli kruunaamaton rumihta, että surkutteli sen suuruutta, kun kuopasta sai hakea siemenperunoita luvan perästä. 

Kunnanmökissä asukkaat vaihtuivat. Otto ja Saimi saivat lehmän. Talvella lehmä oli ummessa ruuanpuutteesta. Maitoa hakiessaan hän nauraa hekotti sitä kurjuutta: "Meijän navetassa olj paska jiässä." Seuraava suurperhe oli jo paremmassa asemassa samassa saaressa, samassa kunnanmökissä. Tietä ei ollut vielä Vihtaniemeen. Meille oli saatu puhelin järvenpohjaa pitkin. Äiti kertoi sammakkomiesten käyneen kaapelin sinne upottamassa. Saaresta lähetettiin pojat asialle soittamaan kyläkauppaan: "Tuodaanko sieltä pienoinen paketti ruokaa tienvarteen mantereeen puolelle." Meiltä pyydettiin isää hevosella hakemaan pienoinen ruokapaketti. Sitä olikin hevoskuormallinen, kun kuivamuonaostokset tehtiin kerran kuukaudessa avustusrahalla yli 10-henkiselle perheelle. 

Lasten toinen asiointikerta oli hakea meiltä kahvia. Naapurin isäntä oli tullut vierailulle. "Suatasko kahvia lainaksi", olivat vuoropuhelut naapurusten välillä. Kusti oli meloskellut rantoja pitkin tervehtimään entisiä naapureitaan kuitatakseen luonnossa rahalainaansa. Vene karahtaa kiville ja siitä sai luoto vastarannalla nimensä Kustinluoto. 

Tiettömien taipaleiden takaa tulleiden lasten kansakoulut lakkautettiin ja kunnanmökeistä asukkaat pääsivät elämään niillä mukavuuksilla varustettuihin kouluihin, jotka olivat olleet opettajien käytössä. Elämäni 12 ensimmäistä vuotta sain viettää näissä maisemissa näiden naapureiden ympäröimänä. Sitten alkoi opintie. 
Pysyin ajantasalla vuoteen 1986, jolloin isäni pyysi minua ottamaan selvää lakimiehiltä, mikä on yksityisen omistusoikeuden ylitse käypä yleinen etu. Pyysin valituslupaa Korkeimmalta oikeudelta, mutta sitä ei tullut, onneksi. Sen jälkeen oikeusasiamies antoi ympäripyöreän vastauksen. Pyytämäni tietoimitus muistutti joukkoraiskausta, jonka kohteeksi jouduin yrittäessäni vielä kerran kulkea lain viitoittaman tien ja ottaa perintöni käyttöön. Lääkäriajan varannut kesken kokouksen julisti tiekunnan puheenjohtajan paikalta: "Kun korkealta kysytään, niin korkealta vastataan." 

Äitini oli hyvä puolueeton kertoja kylän asioista. Hän muisti, kuinka hänet lähetettiin letit päässä ja puhdas esiliina edessä kirkonkylään viemään metsämansikoita. Happolan emäntä oli ilahtunut mansikantuojasta. Soitti apteekille ja muille kirkonkylän rouville. "Nyt on mansikoita ja puhdas on tuojakin." Naapurin eukko oli lähettänyt äitini nuoremmuuttaan hakemaan postista pakettia. Ilkeyttään hän syytti paketin saatuaan, että siitä oli hävinnyt jotakin. Vielä kuolinvuoteellaan äiti vakuutti syyttömyyttään itkien. "En ole varas." Ja sen minä uskon. Kuka on vähässä uskollinen, on paljossakin uskollinen. Enkä tunne omaishoitajana ryöstäneeni pesänvaroja. Näin väittäjät saivat olla miljonääri-isän perijöitä. 

Minusta tuli miljonääri-isän prokuristi, jolla ei ole ollut kuin valtakirjalla nimenkirjoitusoikeus ja rahallinen vastuuvelvollisuus. Sitoutumisella on tarkoitus viedä asiat loppuun. Sitoutumattomalla on sitoumus olla sitoutumatta ja yrittää kaikilla toimilla heittää kalikoita rattaisiin. He ovat tämän päivän talousrikollisia ja epärehellisiä kukkaronvartijoita. YEAT:n näyttökansio on humoristinen yhteenveto sukupolvenvaihdoksesta omaishoidon kautta. Ilman huumoria siitä ei selviä kukaan. Sanoin kunnanlääkärille: "Mököttäjät eivät elä 100-vuotiaiksi." Hän naulasi 1. naulan arkkuunsa, kun puolustellakseen diagnoosejaan ennusti isäni elävän 100-vuotiaaksi. "Ronkluuks mänj" elämästäni 66 vuotta.

Alussa oli

Mutaravila keltaisen tien päässä kartalla. Peruskivi muurattu Pärnussa lähellä meren rantaa. Mutta kuka voisi sen estää, etteikö se löytyisi Juojärven rannalta Vihtaniemellä. Naapureista kiitän, ovathan saman järven rannalla Valamo ja Lintula evakkomatkalla löytäneet paikkansa Heinävedellä. Luostarit ovat suosittuja matkailukohteita. 

Tällä vuosituhannella matkaan ajatuksissani mansikkapaikalle, till smultronstället, kuin Bergman tullakseen vihityksi riemutohtoriksi. Tohtoritehtailu on huipussaan osuen kohdalleni "kunniapölvästiksi"-vihkimyksenä. Voisiko siitä muuta seurata, kun masentunut omaishoitaja piiskaa itsensä yötyönä väsäämään väitöskirjan. Se kertoo tämän päivän ilmiöstä, kun kolme valaa vannonut uhoaa vievänsä kunnialla elämänsä loppuun. 

Sotkeudun tähän tarinaan hyvin bergmanilaisella tavalla taloudenhoitajana. Pidän kiinni itsemääräämisoikeudesta olla vain omaishoitaja ilman sinunkauppojen tekemistä. Tämä on hyväksi havaittu selviytymistarinassa. Ei ryhdytä liian tuttavalliseksi heittämällä tittelit pois. 
Olen vanhempieni tytär, palasin heidän luokseen, kun he tarvitsivat apua. Mansikkapaikkani olivat löytäneet jordgubbarna. Olivat pyöreitä ja punaisia, täyttivät EU:n mansikoille asettamat ulkomitat. Heidän ajatusmaailmaansa en tunnista, ovathan he osoittautuneet vihamielisiksi minua ja vanhempiani kohtaan. Heidät oli sinne houkutellut Velho, joka piti asemapaikkanaan kuntalaisten tyhjilleen jäänyttä varastotaloa. 

Esittelypäivänä jordgubbe istui ritsaan katoksen alle. Velho tarttui aisoihin ja lähti liikkeelle esitelläkseen toisten omistamia rantoja ominaan. Niin jordgubbarnat näkivät tilaisuutensa tulleen, pienet rahat siirtyivät kuntalaisia edustavan Velhon taskuun ja määräysvalta vaihtui Vihtaniemellä kunnan uusrikkaille mökkiläisille. Tämä sama oli tapahtunut jo Virossa huijareiden toimesta, kun NL:n miehityksen aikana omistussuhteet olivat unohtuneet omistajien kuollessa työ- ja vankileireillä. 

Itsenäisessä Suomessa olen elänyt todeksi tämän ajan Fellmannin pellon vankileirin muistot sälytettynä kannettavakseni. Ei hätää, totuus on tarua ihmeellisempää. Istuin tietokoneen ääreen, siitä oli aloitettava Yrittäjän erikoisammattitutkinnon suorittaminen verkkoympäristössä Lauttasaaren Vattuniemessä. Enkä tiennyt, miten kone käynnistetään. 
Kimi Räikkönen oli hyytynyt kisassa lähtöruutuun ferrarinpunaisissa. Siihen samaistumalla sain minäkin ferrarinpunaisen värin. Sillä ei ole mitään tekoa punaisen eikä valkoisen Suomen historian kanssa. Todellisuudessa syntyperästään ei voi luopua eikä rahalla peittää, mistä on lähtöisin. Tämä kahtiajako on järjenköyhyyttä eikä rahanpuutetta meillä ja sissisotaa käyvissä maissa. 
Kuinka meiltä löytyy tietämystä rauhan ylläpitämiseksi, kun oma maa on menossa hurmaavaan joukkoitsemurhaan naisten palkoissa ja naisasiassa yleensä. Eroottinen hautausmaa on saanut ensimmäisen uhrinsa. Pariisissa on siitä tullut pyhiinvaelluspaikka kaikkine tunnusmerkkeineen. 

"Säteilee, sanoo minun nörttimummo", kun siirsin lapsenlapsen kädestä hetkeksi kännykän vierelleni sohvalla. Minusta on tullut körttimummo. Tarvitsihan Paavo Ruotsalainen kirjurin puheidensa muistiin kirjoittamista varten. Tulkin ja kirjurin vastuu on suuri, minkä sävyn he sisällölle haluavat antaa. Siksi pitää tietää, mitä kirjoittaa ja vastata siitä. Omaishoidoksi nimetty omaisensa hoitaminen on hyvä esimerkki laista ja sen tulkinnasta. Omaishoitaja on lain mukaan kunnan kanssa sopimuksen tehnyt hoitaja, joka saa omaishoidontukea. Heitä on 10% (n. 30 000) kaikista omaishoitajista (n.300 000). Sitoutumisella omaisensa hoitamiseen ei ole mitään merkitystä. 
Kun syntyy vammainen lapsi, eivätkö vanhemmat tee kaikkensa huolehtiakseen lapsestaan. Kun puoliso sairastuu, harvoin toinen hylkää rakastaan hoitokotiin ja itse lähtee viihteelle. Kun sukupolvi vaihtuu, se on sopimuksen varainen asia, missä vanhemmat viettävät loppuelämänsä. Kuka jatkaa heidän jälkeensä?

Omaishoitolaki ja sen täytäntöönpanijat mitätöivät perheen suojelemiseksi tarkoitetut lait ja kirkon sakramentit; avioliittoonvihkimisen, kasteen ja hautaansiunaamisen. Ihmisyys on out ja markkinavoimat in. Tässä huumassa "hyvä Tuomas joulun toi" ja "paha Nuutti pois sen vie". Kumotaan kaikki voimassa olevat lait. Eletään kuin pellossa. Nimi on enne. Elin kiinalaisessa helvetissä nimeltä Tuuspelto. Omaishoitolain noudattaminen ainoana totuutena on kuin pajuköyden puremista. Lainsuojattomana muistuttaa se nahkiaisten tapposuolausta, että yhteiskunta omistaa hoitajat, hoidettavat ja kaikki päähänpotkitut, joilla tässä yhteiskunnassa ei ole statusta eikä mitään arvoa. On tullut ajattelun aika.