tiistai 17. elokuuta 2010

Miksi sitä sanoisin

Omaishoidon mennyttä, tätä päivää ja tulevaa olen seurannut läheltä 20 vuotta. Toki ennen oman omaishoitoajan alkamista tiesin tilanteista, jossa mies hoiti vammautunutta vaimoaan, tytär äitiään tai äiti vammaista lastaan syntymästä lähtien. Tilanteet eivät herättäneet minussa mitään mielikuvia silloin. Se tuntui luontevalta elämäntavalta.

Kun itse jouduin tilanteen eteen ja lupasin tulla vanhempieni luokse, kaikki muuttui sillä hetkellä. Sisarukset siirtyivät puolustuskannalle, kunta antoi kotihoidontuen ja valtio antoi asetuksen omaishoidontuesta. Soppa oli syntynyt; mitä useampi kokki sen kehnompi soppa. Sitä en ole purematta niellyt.

Kuvahakuna houkutti sininen lintu, levitetyissä siivissä isäni syntymävuosi. Tekstinä romaanien perinne vanhempien kunnioittamisesta ja vanhuksien huolenpidosta. Samaan olen törmännyt maahanmuuttajan asenteissa omia, mutta myös meitä valkolaisia vanhoja kohtaan. " Sine vanha nainen minua hierot, minun pitäisi sinua hieroa." Muuta ei tarvinnut sanoa, olimme samoilla aalloilla.

Hän ei kohdistanut minuun muita mielikuvia. Sen ovat esittäneet suomalaiset omaishoitajat toista omaishoitajaa kohtaan ylemmyydentuntoisina. Johtajien muistinsa menettäneet vanhemmat tuodaan esille taustoja selvitellessä. He voivat hoitaa hyväpalkkaiset virkansa jakamatta aikaansa hoitamiseen. Tässä on se pieni ero ulkolaisten mummojen oleskelusta lastensa luona. Pitääkö heillekin maksaa sosiaalietuuksia?

Minulla on toisenlainen kokemus. Kunta otti palvelumaksuna takaisin maksamastaan omaishoitotuesta verojen jälkeen loput soveltaen sellaista lakia, joka ei toteutunut. Oliko minun tekemä työ palvelumaksun perusta? Mitään palveluja en saanut enkä tilannut kunnalta hoitaessani vanhempia. Lääkärissäkäynnit kuuluvat jokaisen oikeuteen eivätkä ole kotipalvelua, josta peritään erillinen palvelumaksu lääkäripalkkion lisäksi.

Kirjeenvaihdon voin julkaista, enhän kuulu salassa pidettävälle Tiitisen listalle. Tarvitsisin lakitekstin ymmärtävää oikolukijaa, mutta uskon, ettei sellaista vielä ole syntynyt eikä sellainen ole väitellyt tohtoriksi omaishoitotyön korvikkeena. "Ihmisten ymmärtämisessä on se vaara, että ymmärtävät ymmärtämisen väärin ja tunkevat liian liki." Tässä on se ero olla ministeri ja miesomaishoitaja, jotka eivät ole ymmärtäneet ydinajatusta tehtävässään.

Omaishoitoaikaa ei lasketa työhistoriaan. Sen totesin, kuinka verottaja voi ottaa laillisesti eläkkeestä yhden kuukauden eläkkeen verran valtiolle. Eläkevuosi on tultava toimeen 11 kuukauden eläkkeellä. Onneksi oli työtä vuorotta, ei ehtinyt turhia suremaan. Siihen ei ole aihetta nytkään, onhan Kreikan pelastaminen ykkösasia maapalloistuneessa maailmassa, meidän Onnelassa Newsweekin listalla. Nautitaan lottovoitosta päivän parhaan uutisen kertoessa omasta Onnelastamme maailmassa.

PS. Filosofointia muistiinpanoista. Suomen taloudellinen tasa-arvo. Rahalla Suomi-kuvaa kirkastetaan. Esa-Pekka Salonen kieltäyty kunniasta olla mukana omalla menestyksellään ja maineellaan Amerikassa. Nostan hattua. Kuten Mill sanoo: On parempi olla onneton Sokrates kuin onnellinen sika.

Huumeet ja alkoholi eivät luo arvokasta onnea. Taide ja luovatoiminta tekee sen, ei sikoina yltäkylläisyyden keskellä, vaan keskittyä arvokkaaseen, kestävään ja luovaan onnellisuuteen. Korkea elämisen laatu on mahdollinen ilman hyvinvointia ja korkeaa elintasoa. "Elettiinhän ennenkin, vaikk' ojan takaa oltiin. Ojapuita poltettiin ja ojast' oltta juotiin."

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Minua oikein nauratti tuo Newsweekin juttu: että ihan maailman paras maa?
Ihme etten ole sitä huomannut etkä varmaan sinäkään. Miten tällaista joista kerrot, voi tapahtua maailman parhaassa maassa, sitä en ymmärrä; onko siis meidän ymmärryksessämme niin paljon vikaa?

Mielenkiintoista seurata tätä blogiasi t. Aili-mummo ;))