lauantai 14. elokuuta 2010

Me uskomme kaiken Luojaan

Musta kissa ei juossut tien yli enkä kulkenut tikapuiden ali. Epäonnen päivä ei vielä tuonut kiinteistöverolippua omistamastani lomakiinteistöstä eikä tietoja asukkaista, jotka käyttävät vanhaa rakennuspaikkaa varsinaisena asuntonaan. Tyhjä, mikä tyhjä.

"Myy koko paska! Pääset vapaaksi miljoonaperintöön kohdistuvista maksuista." Tämän vastauksen sain verottajalta kysyessäni viime syksyn kiinteistöveron perusteista. Ne ovat verottajan mielikuvia vahvistettuna maanmittaustoimiston piirroksilla rajatusta rakennuspaikasta lapsuuskodin ympärillä.

En soittanut verottajalle saadakseni myyntiohjeita. Olen sijoittanut lapsuuskodin säilymiseen tähtitieteellisen summan bisnesenkelinä. Nyt uudet sijoittajat ovat kysymässä voittoja alkuperäisten asukkaiden tekemästä halpatyöstä. Ostivat kunnalta kesämökkipläntin saadakseen meidät maksamaan lisäarvoa sijoittamalleen pääomalle.

Vuosi sitten jaksoin vielä koota valituskirjeeseen kaikki asian ympärillä käydyn kirjeenvaihdon. En soittanut verottajalle tiedustellakseni sijoitukseni pörssiarvoa enkä ottanut vastaan myyntikehoitusta. Verottaja mutisee epäselvän anteeksipyynnöksi ymmärrettävän kurkunselvityksen. Joko nyt lienee vihne käen kurkussa tai verottajan kitarisoissa, kun kiinteistöverolippua ei ole tullut.

Meidät on vedetty osakkaaksi uutena kiinteistöyhtymänä Länsirannan tiekarttaan. Odotan tieyksikkömaksulappua järjestäytyneeltä tiekunnalta, joka hoitaa karjapolkuja ja juosten kustuja jälkiä perustettua rasitetietä minulle tuntemattoman kiinteistöyhtymän maalla. Se päivä on 13. ja perjantai elämässäni ja toimintasuunnitelma on valmiina vähemmistövaltuutettuna YYE:lle.

Takaisinpaluuta ei ole. Kuvaksi ajattelin jättämääni kotikirkkoa Tuusniemellä. Se ei tule kysymykseen, onhan kotikirkkoni Saksalainen kirkko Helsingissä. Kuva on kirkkoon kohdistuvasta arvostelusta. Itse olen kysynyt: "Minkä perinnön sodan aikana syntyneet saksalaiset saivat kirkkoon kohdistuneena vainona ja juutalaisten tuhona. " Se on selkäytimessä perillisillä, vaikka emme ole syyllisiä. Olen lukenut joukon kirjoja selviämistarinoista vainojen aikana. Samaistun Anne Frankin kohtaloon. Hän ei selvinnyt. Kirjavaras selvisi ja Sonderkommando erikoistehtävässään. Minulle on siunaantunut Taistelussani niin monen ihmisen kohtalo.

Aamun uutiset: Moskovan metsäpalot ja Amerikan tiedustelupalvelun saama ennakkovaroitus syyskuun 11. päivän tapahtumista. Odotettiin lentokoneista pudotettuja pommeja. Lentokoneet olivatkin ihmisineen pommeja ja löivät ällikällä koko maailman. Minuun kohdistuva painostus on ajalta SF, joka hutkii ennen kuin tutkii. "Maaoikeushan sen viimekädessä päättää!"

Ei kommentteja: