Parempi myöhään, mutta ei liian myöhään, vaan ihan sopivasti sain illalla kuvakirjan seurakuntani 150-vuotisjuhlasta. Kuinka se liittyy pääomasijoittajiin hoivabisneksessä. Poimin päivän otsikoita. Usko, toivo ja rakkaus myyvät nyt politiikassa.Ovatko tämän päivän poliitikot kasvaneet jossakin suvuttomassa pussi/kassikasvattamossa, kun vedetään esille ikivanhoja totuuksia. "Ja suurin niistä on rakkaus." Se ei ole mediassa vuodatettua eikä eturauhasen säteilytettyä pakotusta.
Kuinka nämä vuodatukset osuvat ruoka-ajan läheisyyteen teeveestä. Lautasellani oli mateen kypsytetyt mätipussit. Mielikuvat laukkaavat ja niin söin ne suuhuni maailmanympärysmatkalla kohdalleni osuneena eturauhasena. En ollut edes poikaporukassa Kaamasentiellä matkalla pohjoiseen, kun vaivasi niin eturauhasta.
Toinen huomio: Kiinnostus politiikkaan on kasvanut. Jos nuorempi polvi on aikaansaatu koeputkessa, on politiikkakin sen mukaista. Siinä ei ole mitään perinteitä, kuinka sotaa käytiin taistellen kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Tämä on lopun alkua. Meitä mummoja, ulkolaisia ja kotimaassaan aina viihtyneitä, ollaan jo karkoittamassa lähtömaihinsa tai naiskaupan uhriksi kansanedustajalle tienaamaan rahaa. Huume-, ase- ja ihmiskauppa ovat tämän päivän pääomasijoittajien rahakkainta bisnestä.
Vieläkö SAK rahoittaa näitä periaatteita julkisesti toitottavia päättömiä kansanedustajia. Omat asiat (parisuhde, perhe, rahat) pitää olla kunnossa, jos mielii yhteisten asioiden hoitajaksi. Pussikasvatuksessa annetaan riittävästi ikäluokalle rehua, että kestävät samanlaisuusvertailussa. Toinen ei ole toistaan kummempi. Missä ne yksilöt ovat kasvaneet, saaneet alkuhuolenpidon ja turvallisuuden juuriksi ja ilmaa siiven alle lentääkseen omaan elämään. He ovat valmiita palaamaan huolehtiakseen vanhemmistaan neljännen ukkaasin mukaan. Politiikka sen tekee tyhjäksi.
Omaishoitajaksi nimitetään hoitajaa, jolle maksetaan omaishoidontukea. Se on armotonta politiikkaa sydämettömiltä poliitikoilta. Lukulehteeni, The Book, on kuvattu leipäjonoja. Niitä ei ollut ennen hyvinvointivaltioksi julistautumista, vaan tapahtui ruokkimisihmeitä, joihin riitti 5 leipää ja 2 kalaa. Minulla on omakohtainen kokemus yli 100 vuoden ajalta.
PS. Blogger sensuroi kirjoitukseni, ei suostunut jatkamaan enkä enää tavoittanut sitä näkökulmaa, josta käsittelin otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti