maanantai 6. lokakuuta 2008

Villasika

"Senkin porsas" on usein käytetty vertaus pienen ihmisen työn ei-toivotun tuloksen tekijästä. "Kuule, porsas on sian lapsi." Näin on palattu alkutekijöihin. Järven rannalla kasvaneena sai oppia uimaan syvissä vesissä, soutamaan verkkoja veteen ja perkaamaan saaliin tuoreeltaan. Se herätti huomiota kotitaloustunnilla. Perkasin hauen kuin vanha tekijä. Tytöt kirkuivat kalan nähdessään, etteivät he siihen koske. Nyt ostan vanhoja kaloja myyntitiskistä. Lohet haluaisin suomustaa ja syödä nahkoineen. Suomut ovat kuivettuneet kiinni ja vievät mukanaan nahankin kypsytettynä. Samoin haluaisin tuntea ihmiset tunteineen enkä puiston patsaina, mutta heitä luen vain kehonkielellä. Sanat ja kehonkieli eivät kerro samasta asiasta. Syntyy väärinkäsityksiä. 

Vakka kantensa valitsee peilaamalla itseään näkemäänsä. Kolmen vuoden kuluttua näkökyky on palannut ja alkaa vastakohtien yhteen hiileen puhaltaminen. Vauhtisokeus estää matkanteon samaan suuntaan. Ei auta PuheJudo eikä vuosisadan rakkaustarina saa onnellista loppua. Kuinka maailman nopein kansa valitsee kumppaninsa. On varikolla notkuvia naisia, mutta turhaan, jos ei osaa hoitaa omia asioitaan. Huovilan puiston kivilinnan rakentaminen jäi kivijalkaan, johon on suunnitteilla ruusutarha. Kuulin tarinan, joka rakkaustarinoista on paras. Minun työni ei ole tietää eikä oppia tuntemaan kaikenlaisia petaustapoja; sillä niin makaa kuin petaa. Villasika ja villakuore pitäkööt villansa. Villoista villoin on Villa Mairea.


Ei kommentteja: