Ei järjen vastakohta ole tunne vaan tyhmyys. Ja joukossa tyhmyys tiivistyy. Tuli se presidentti valituksi 6.2.2000 isäni viimeisenä elonpäivänä. Seuraavana aamuna kello löi jo viisi. Lapsille ei tullut herätys lähteä joulukirkkoon, vaan isä jätti viimeisen viestin luoden silmäyksen elettyyn elämään ja hyräili. "Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulastaan ja kiiruhdin karjateille." Minulle tämän tiedon välitti yöhoitaja Paula lempeällä äänellä.
Toivo pyysi omat vaatteet viimeiselle matkalle. Silloin sataa lunta. Maat oli sulat, mutta siunaushetkellä taivaalta leijailivat lumihiutaleet. Saman ajan eläneenä tuiskussa ja tuulessa vein matkavarusteet isälleni kymppihuoneeseen. Soitin viimeisen kerran paimenpojalle, "jos sijailtain en nousekaan, taivaaseen tullos noutamaan." Vuodeosasto pidätteli hengitystä kuoleman noutaessa luovuttaneen matkamiehen. Kuningas on kuollut, eläköön uusi kuningatar! Tiesin vaalin lopputuloksen, mutta muuta ennakkovaalitaistelua ja voitonjuhlapauhua en muista. Olimme vain antaneet yhden ilmaisen äänen, kumpikin omamme, sen enempää ottamatta kantaa asioiden puolesta tai vastaan.
Nyt äänestä on tullut kuin sijoittamista. Vaaditaanko leskenrovot yhteen vai useampaan munakoriin. Kun munat meni rikki, niin Kalle-Kustaa itki. Itkekää itkut maailmaan, sillä mitään ei ole suurempaa kuin työtä tehdä ja rakastaa. Tämän kirjoitin palautteena surullisille lapsille, kun hän puhui pankinjohtajaisänsä luovuttamisesta hoitokotiin. Minulle tuli ilmoitus, ettei enää tarvitse odottaa vastauksia lähettämiini kirjeisiin. Viimeaikaiset tapahtumat ovat nostattaneet läpipääsemättömän puhetulvan. Huudetaan niin kovaa ja korkealta, että en kuule pauhun yli, mistä ne puhuvat. Liian paljon rahaa etsii kohdetta. Seuraako siitä hyvää vai pahaa. Kokemuksesta tiedän; pahaa, siinä menee ihmishenkiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti