Siirsin yhden kellon illalla talviaikaan varmuuden vuoksi. Heräsin aamulla kesäajassa, puhelin talviaikaan ja saisin nukkua vielä kolme tuntia. Pitkästä aikaa tunsin nukkuneeni riittävästi eikä ylösnousu ollut vaikeaa.
Bloggerin uudistus on vielä epäselvä, kuinka kirjoittasin uuden postauksen tai muokkaisin vanhaa. Uutisissa puhutiin velallisten velkojen myynnistä uusille perijöille. Tämähän tapahtui aikana, jolloin valkopää myi velalliset ulkolaisille perijöille punapääoman pankkikriisissä.
Velka on veli otettessa, veljenpoika maksettaessa vanhaa sanontaa siteeratakseni. Jostakin se on iskostunut selkäytimeen hoitaessani sisarusten kanssa yhteisiä raha-asioita. Ainakin opin tuntemaan heidät jokaisen yksitellen, yhdessä ja erikseen.
Aloitan alusta kesällä 1989. Äiti oli halvaantunut keväällä ja joutunut vuodeosastolle. Otin lomaa työstä 2 kk ja menin vanhempieni luokse auttamaan heitä sopeutumaan uuteen tilanteeseen. Äiti tuli kotiin laitoksesta ja loman viimeisinä päivinä isällä todettiin syöpä. Oma ansiotyö keskeytettynä vei tilin miinukselle 20 000 mummonmarkkaa. Isällä alkoi sairaalakierre, äiti joutui vuodeosastolle ja Wiljami jäi kotimieheksi.
Palasin työhön tienatakseni rahaa velanmaksuun. Nurkanvaltaajat olivat ottamassa ilmaiseksi käytäväneliöitä itselleen. Työhuoneisiin kuului käytävät ja nurkanvaltaajat joutuivat maksamaan työhuoneen omistajille korvauksen käytävistä. Niillä rahoilla maksoin velan ja jatkoin työtäni.
Isä selvisi syöpäleikkauksesta ja tuli kotiin. Äiti palautettiin myös kotiin ilman minkäänlaista palvelusuunnitelmaa, kuinka he selviäisivät arjessa. Isä soitti aikaisin aamulla. Kysyin onko äiti kuollut? - Ei, hän haluaa lähteä lopullisesti laitokseen. Siltä seisomalta lupasin isälle. - Minä tulen.
Ilman rahallista tukea se ei onnistuisi. Sosiaalijohtaja lupasi 1700 mummonmarkkaa/kk kahden laitospaikan säästämisestä enemmän tarvitseville. Alku aina hankalaa omaishoidossa, mutta lopussa kiitos seisoo.
Mihin käyttäisin kellojen siirrosta säästyneen tunnin? Menin tuntia aikaisemmin nukkumaan, yö tuntui todella levollisen pitkältä ja aamulla heräsin klo 6.00 ja sitten
Aamuhartaus 27.10.2020 Kirjailija Hanna Kivisalo, Seinäjoki
Virsi 338 alkaa sanoin: "Päivä vain ja hetki kerrallansa", Soile Isokoski (sopraano), Marita Viitasalo (piano). Haluaisin lukea hartauden tekstiversiona, mutta kesäkuussa on viimeiset hartauksia julkaistu. Uusi testamentti on julkaistu nykykielellä, joten kirjoitan näkyviin loppurukouksen minulle uutena versiona rukoiltavaksi sen jälkeen kun aamhartaus ei enää ole kuunneltavissa.
Uusi versio Isä meidän -rukouksesta.
Kun koko maailma on polvillaan ja hapuilee sanoja, Sinulla on valmiit sanat. Siksi me suljemme silmämme askareidemme äärellä, pudotamme tiskirätit, avaimet ja avoimet kysymykset ja huokaisemme.
Isä meidän, joka olet siellä, mistä me emme mitään tiedä.
Pyhitetty olkoon Sinun nimesi, jolle me olemme paljon nauraneet, mutta vähän puhuneet.
Tulkoon Sinun valtakuntasi.
Tulkoon rauha, jonka olemme kadottaneet.
Tapahtukoon Sinun tahtosi, joka on aina parempi kuin osaamme kuvitella.
Anna meille tänä päivänä kaikki, mitä tarvitsemme, että voimme peitellä lapsemme nukkumaan ilman huolta.
Anna toivoa sen verran, että jaksamme huomiseen ja anna meille anteeksi, että kuvittelimme voivamme kantaa itseämme omilla harteillamme, että pidimme omanamme kaikkea sitä, mikä oli pelkkää lahjaa.
Päästä meidät pahasta, päästä meidät vihasta pelosta ja rahasta, jotka saavat turvaamaan ainoastaan omat selustamme.
Tulkoon Sinun valtakuntasi. Se, jossa suurinta on antaa henkensä toisen puolesta.
Tapahtukoon hyvä tahtosi, joka puhaltaa elämää sinne, missä on pelkkää kuolemaa niin maanpäällä kuin siellä, mistä me emme mitään tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti