Valta vie jalat alta ja järjen päästä
- Maaoikeushan sen päättää, kenelle tie kuuluu.
Ja toinen yhtä kattava sanonta.
- Mehän voimme ottaa koko maan.
Ukko-Kusti ja Mummo-Mari saivat kunnanmökin asuttavakseen kauniissa Vihtaniemessä vuonna 1900. Talvisavujen välillä oli vain polkuja kulkea naapureihin. Yleisempi kulkutapa oli vesitse veneellä kouluun ja kirkonkylään. Tiet muodostuivat lehmäpolkuja pitkin. Lehmät kiersivät esteenä olevat kivet ja kuopat. Tieinsinöörit perustivat rasitetien juosten kustuja juoperoita pitkin, joita sitten selvin päin oikoivat.
Kuviot 1 ja 2 ovat Rantalan puolella rasitienä ja kuviot 3 ja 4 Pahkasalon puolella Rantalan tien nimen alla. Pitäisikö tämä ottaa tiekunnan kunnianosoituksena Rantalaa kohtaan, kun tie jatkuu kunnan puolelle Rantalan tienä.
Sähkölinja noudattaa tielinjaa, jonka Juhlikki kellokkaana muille lehmillle kotiinpaluun linjaksi merkkasi vuosien kuluessa. Se kelpasi venäläisille mökkiläisille, mutta sähkölinja sen oikaisi omaksi väyläkseen. Muodostuneet kustannukset ynnättiin yhteen ja jaettiin Rantalan ja mökkiläisten kesken. Me emme tarvitse tietä mennäksemme metsään eikä enää Juhlikkikaan kilisytä kelloaan palatessaan Tuonelaan iltalypsylle.
Vihtaniemen yksityistie päättyyy meidän lapsuuden uimarantaan. Kunnan uusrikkaat mökkiläiset tulivat vapaa-ajallaan viihteelle Vihtaniemeen suurine suunnitelmineen vene trailerilla auton perässä vesille laskua varten. Kunta pienellä rahalla EU:n suuren rahan turvin suunnitteli suuria meidän rantaan. Esitin kaksi kertaa vastalauseen turhaan, mutta kolmannella kerralla pyytämäni edustaja sanoi.
- Toisen maalle ei saa rakentaa. Siihen loppui sillä kertaa hankkeiden eteenpäin vieminen, eihän tiekunnalla ollut edes venepaikkaa meidän rannassa. Paljon muutakin epäoikeudenmukaisuutta ja halveksuntaa kumpuaa muistista, mitä tieasian tiimoilta alkuperäisenä vihtaniemeläisenä on saanut kokea.
Talvitietä ei tule Vihtaniemestä kirkonkylän satamaan, siitä pitää ilmaston lämpeneminen huolen. Korona taas lisää kotimaan matkailua ja vaikuttaa omalla tavallaan mökkien hinnan kehitykseen. Kunta suuressa viisaudessa on myynyt rantansa halvasta hinnasta alkuperäisten asukkaiden kiusaksi ja nyt ovat hätää kärsimässä hoivavastuun järjestäjinä muistisairaille vanhuksille. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, toteutuu karmeimmalla tavalla tässäkin asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti