tiistai 13. lokakuuta 2020

Päivä kerrallaan syksyä

torstai 17. marraskuuta 2016
Aika tehdä paremmaksi

Joulukuun kadonneilla kirjoituksilla oli vaikutusta meidän kolmen lähitulevaisuuteen. Tieto sairastumisestani toi epävarmuutta, kuinka siitä selvitään. Ainakin se siirtäisi lähtemistä kotiseudulle, jossa minua odotettiin. Samaan aikaan alkoi taloyhtiössä putkiremontti. Wiljamin pelot lisääntyivät ja lähimuisti heikkeni. Aikku piti yhteyttä kertoen kaikille kuulumiset. Kukaan muu sisaruksista ei kysynyt kertaakaan, mitä minulle kuuluu. Pystyin kuitenkin asiat hoitamaan valtakirjoilla netin kautta. 


 

Kuka vierelles jää?

 

Kesäisin oli vilskettä rannalla loma-aikoina. Lastenlapset kasvoivat eivätkä enää lähteneet maalle. Vanhemmat kaukonäköisinä tekivät omat ratkaisunsa hankkimalla oman rivitalokaksion kirkonkylästä palvelujen läheltä.

 

Arto Nyberg
Haastateltavina Riitta Uosukainen, Olaus Alinen ja Laura Närhi 

Valtioneuvoksen haastattelun johdosta, kysyttiin omia kokemuksia läheisen muistisairauden huomaamisesta. Ainakaan se ei herättänyt somekeskustelua. Omapa on asiasi, jos olet joutunut omaishoitajaksi, tunsin vähättelyn omakohtaisesti. Wiljami kesti vanhempien sairautta siihen asti, kun isä huomasi, että he eivät enää selviä kotona. Puhelinsoitto ratkaisi asian, kun äiti teki lähtöä lopullisesti laitokseen. 

Kesällä 1989 olin kaksi kuukautta vanhempieni luona, kun äiti oli halvaantunut ja loman lopulla isällä todettiin syöpä. Työt keskeytyneenä vei tilin 20 000 mummonmarkkaa miinukselle. En koskaan palaisi heidän hoitajakseen. Laitos- ja sairaalakierre oli takana. Isä syopäleikkauksen jälkeen kotona ja äiti palautettu kotiin isän hoidettavaksi yhteiskunnan taholta järjestämättä mitään palveluja.

- Onko äiti kuollut, kysyin isältä ensimmäiseksi.

- Ei, hän haluaa lopullisesti laitokseen, kun ei jaksa enää laittaa perheelleen ruokaa.

- Minä tulen, lupasin isälle sen enempää miettimättä asiaa.

Etukäteen tehtiin alustava sopimus kunnallisesta kotihoidontuesta 1700 mk/kk kahden laitospaikan hinta. Sosiaalijohtajan mielestä olin tullut rikastumaan vanhempieni hoidolla. Jokainen virkamies pisti lusikkansa soppaan päästäkseen minusta eroon heti kättelyssä. Alkoi riitely rahasta kunnan kanssa. 

Äiti kuoli 1992. Jäin vielä isän hoitajaksi, Wiljami sai käydä maalla ja hoitaa omat asiansa osallistuen isän hoitoon nukkumalla yöt osakkeessa. Itse kävin nukkumassa vuokraamassani kirkonkammarissa, kunnes kaikki muuttui.

- Nyt en enää pärjää isän kanssa yöllä, hän sanoi kuivatessaan lattiaa mopilla toisena aamuna. Isä tarvitsi jo apua yöllä.

- Minä tulen nukkumaan isän huoneeseen ja autan häntä yöhoitajana. Ja niin teinkin keskeytymättömässä kolmivuorotyössä 24/7. Isän 93 -vuotispäivät vietettiin kotona. Seuraavana aamuna hän sai kohtauksen. Ambulanssi vei hänet terveyskeskukseen ja sieltä naapurikunnan päivystykseen. Palautettiin letkuissa vuodeosastolle.

- On tulossa viikonloppupäivystys, sairaala on täynnä, vie isäsi kotiin, organisoi sairaanhoitaja. 

- Nyt en enää vie. Teen muuttoa kirkonkammarista kotiin ja sieltä sitten Lahteen, kun aika on.

- Pitää kysyä lääkäriltä.

- Mitä lääkäri sanoi, kysyin seuraavana päivänä.

- Vie sitten kun vie.

Vuosituhat vaihtui, oli aika valita presidentti 6.2.2000. Isäkin antoi äänensä ja seuraavana aamuna henkensä. Kuoli samana päivänä kuin oma isänsä, eihän kaikille riitä omia kuolinpäiviä. Säästöä sekin.

Kuka vierelles jää - Lähihoitajan raportti

Millaista on elämä vanhusten hoitolaitoksissa Suomessa? Helpot ja vaikeat potilaat, hyvät ja huonot hoitajat, ahneet ja rakastavat omaiset? Tulevaisuuden hoitaja: ihminen vai robotti?  

Lähihoitajan raportti  kuvaa laitoshoitoa, jota ollaan purkamassa koko ajan. Vitsi on siinä, ettei mitään korvaavia avopalveluita järjestetä tilalle. Valtioneuvoksen "Yhdessä" on kuvaus omaishoitajan ja alzheimerin tautia sairastavan puolison yhteiselämästä.

Itse olen kirjoittamalla yrittänyt pysyä täyspäisenä omaishoitajuudesta huolimatta. Siihenkin on pistetty jarrua päälle.

- Jos vielä kirjoitat, siitä tehdään poliisiasia.

Kirjoitan vielä Wiljamin, vanhimman veljen tarinan, mikä vaatii oman lukunsa. Hän jäi asumaan yksin kotiinsa vanhempien antaman testamentin oikeutella. Hän hallitsee asunto-osaketta kuolemaansa asti, vaikka muistisairauden tähden joutui asumaan palvelukeskukseen helmikuu/2018 - syyskuu/2020 väliseksi ajaksi.

Uhkauksen poliisiasiasta toteutti uudistunut holhoustoimi maistraatin, käräjäoikeuden ja edunvalvojan kanssa syyttäen minua veljeni asioiden hoitamisesta valtakirjoilla kauniisti muotoiltuna rahojen väärinkäyttämisestä ja riitelemisestä, joka on haitannut laitoksen antamaa hoitoa.  Koronaeristys joudutti muistisairaan joutumista saattohoitoon ja nopeaan kuolemaan. 

Tein parhaani enkä pystynyt muuttamaan ajankulkua kaikkine ennalta-arvaamattomine käänteineen.

Ei kommentteja: