Kiehtova maailma avautui eteeni amerikkalaisen unelman huippuna. Sillä on meidän poliittisiin päätöksiin yhteyttä. Armahduslautakuntaan kuului vain kolme jäsentä. Meillä kaikkia päätöksiä tekemään on liian vähän ihmisiä. Näistä viimeisin sitten eläkepäätöksen on lääkäriajan varaaminen. Vangeilla on paremmin, jopa niin hyvin, että saadakseen täysylöspidon kylmäksi ajaksi on valmis uuteen rikokseen. Byrokratiassa laillisesti on täystyöllisyys pysyä piilossa paperipinojen takana tai jopa hautautuneena niiden alle.
Mäntyniemessä on asiat toisin, yksi presidentti kerrallaan. Syrjäytetty luopuu pitkin hampain pehmeästä petistä ja katetusta pöydästä. Mitä sitä tietää ajasta, minkä veteraani vietti rintamalla. Presidentti vetosi omaisiin huolehtia veteraaneista, kun kuntoutusrahat olivat riittämättömiä. Heiltä kerättiin rahaa rahastoihin, joista mopet jakavat rahat kuin omansa veteraanien kuoltua.
Kun noopeli räpsähti kohdalle pyytämättä ilman rauhantekoja, eipä seuraaja saanut kutsua juhliin. Se kertoo jotakin jääneen hampaankoloon 6.2.2000 tapahtuneessa vallanvaihdossa. Nyt on kilpeä kirkastettu ja asetuttu ehdolle korkeaan EU-virkaan. Se ei ole minulta pois eikä tuo mitään lisäarvoa, siitä hän on pitänyt itse huolen minun tietoisuuteni ajan. Ikä ehdoton 64 v. ja koulutusrahastoa koskeva laki, mikä on työtä ja mikä ei.
Eduskunta on ihmeellinen työpaikka, sieltä voi siirtyä eläkkeelle 4-kymppisenä muhkean eläkkeen turvin kuin yritysjohtaja optioineen. Sekään ei ole minulta pois, elinhän eläkeyhtiöni Kansan konkurssin veronmaksajien pelastaessa, mitä pelastettavissa oli.
Olen kulkenut ahtaan portin kautta kuin kameli neulansilmän läpi. Arvonimestä "Varhennettu Vanhus" maksan osamaksulla varhennusvähennystä joka kuukausi kuolemaani asti. Kunta on perintörannassani kynsin hampain kiinni ja uhoaa: Maaoikeushan sen viimekädessä päättää, kenelle se loppujen lopuksi kuuluu. On saatu aikaan kärhämä Tiekartta Länsirannalla. Kaiken tämän mahdollistaa kansanedustajien joukko, että itselle ja ystäville jää enemmän.
Totuuskomissioni kolme jäsentä on painoarvoltaan enemmän kuin koko maailman rauhantekijät Nato-joukkoineen yhteensä. Suomalaisena Suomessa vaakakupissa on vastakkain kahden aika ennen ja jälkeen 6.2.2000. Minulle kuningas on kuollut, eläköön uusi kuningatar. Kun päämiehen vallanvaihto ei perustunut perimykseen, edeltäjä poistui takavasemmalle saaden eläkkeen ja optiot kuuden vuoden pestistä. Minä hyvästelin paimenpojan paimentamaan Tuonelan karjaa 10 vuoden kotonahoitamisen jälkeen.
Silloin vielä laskettiin omaishoitajan tekemä työ 5,4 työaikalakia noudattavan hoitajan miestyövuosiksi. Minulle kertyi 54 työvuotta. En ollut sopiva vertaistukiryhmän vetäjä yhdistystasolla, olihan takana saman puulaakin puheenjohtaja ja kirkko. Viimeisen silauksen vahvisti presidentti. "Yrittäjänä, maatalousyrittäjänä, perhehoitajana ja omaishoitajana toimittu aika ei kerrytä työhistoriaa." Sitä karttuu vain palkkatyöstä ja palkkioista, vaalirahoista ja optioista.
Olen palannut yhteiskuntaan kirjoittamalla, kun opin verkkokirjoitustaidon. Aasialaisille opetetaan vasta kalligrafiaa, kaunokirjoitusta, jota ei enää kukaan taida. Koneet meillä suorittavat yksinkertaisetkin laskutoimitukset. Kuka näkee vähän pidemmälle asioita, hänellä on joku syndrooma. Loput ovat mielenterveysihmisiä taistelemassa olemassaolonoikeudesta. Piiri pieni pyörii, kuka siinä hyörii. sormet sanoo soo, soo, soo, kengänkanat koo, koo, koo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti